Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

5586776

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Romaani, 112 s.
Otava, 2016

Siri Kolun nuorille suunnattua Kesän jälkeen kaikki on toisin -romaania voisi toivoa luettavan kouluissa niin sanottuna pakollisena, yleissivistystä kartuttavana oppimateriaalina. Teos kertoo sukupuoltaan korjaavan Peetun tarinan yhden kesän ajalta. Ennen korjausleikkausta Peetu käy isänsä kanssa lentämässä kymmenen kertaa purjelentokoneella. Hyvänlaatuista itsetuntemusta ja varmuutta huokuva Peetu oppii samalla tuntemaan uudestaan vanhempansa.

Peetu on kuvattu teoksessa inhimillisesti hyvin järkeväksi olennoksi, mikä tekee lukijaan vaikutuksen. Peetun osoittama rakkaus tyttöystäväänsä Aamua kohtaan on myös syvällisen vilpitöntä. Peetu on itsetuntemuksen malliesimerkki, ihminen, joka tietää, mitä tahtoo. Ehkä juuri siksi, Peetun on hankala ymmärtää, miksei hänen äitinsä hyväksy täysin Peetun aikomaa sukupuolenkorjausta.

Peetun äiti elää niin sanotusti hallitussa kaaostilassa. Hän on samaan aikaan hysteerinen sekä hillitty. Harkitsemattomat sanat ja ajatukset kuitenkin satuttavat Peetua. Miksi äiti on niin takertunut lapsensa sukupuoleen? Teoksessa herätellään muun muassa kysymystä siitä, millainen on vanhempien suhde lapsensa sukupuoli-identiteettiin ja miten vanhempien tulisi suhtautua sukupuolenkorjaukseen ylipäätään.

Peetu ei ole ainut, jolla tuntuu olevan vaikeuksia äitinsä kanssa. Perhesuhteet rakoilevat muuallakin, sillä samaan aikaan Peetun vanhemmat harkitsevat eroa. Peetun vanhemmat on kuvattu teoksessa täysin vastakohtina toisilleen. Peetun isä on kotioloissa hyvin vaisu ja rauhallinen, mutta ylhäällä ilmalennolla hän avautuu Peetulle suorin sanoin. On vain yksi ehto: mitä lennon aikana on toiselle jaettu, säilyy salaisuutena muille.

Peetun elämänmuutostarina kytkeytyy hänen vanhempiensa kokemaan elämänmuutokseen. Vanhemmat joutuvat irrottautumaan toisistaan elääkseen onnellisina omaa elämäänsä. Yhtä lailla Peetun on irrottauduttava entisestä sukupuolestaan tullakseen oikeaksi, omaksi itsekseen. Luopuminen toisesta ihmisestä tai toisesta sukupuolesta on raskas ja kivulias operaatio, eikä siihen auta muu kuin hyväksyntä.

Kolun nuortenkirja on kaikin puolin hyvin kirjoitettu, viisas ja syvällinenkin teos. Se on ainutlaatuinen kurkistus transsukupuolisen elämään ja vaikeuksiin nyky-yhteiskunnassa. Kaikista ongelmista huolimatta, teoksessa vallitsee rento tunnelma, joka jättää hyvän lukumielen.

Savon Sanomat: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Ibby Finland: Arvio: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Deborah Levy: Uiden kotiin

9789526845616

Deborah Levy: Uiden kotiin
Suom. Laura Vesanto
Romaani, 144 s.
Fabriikki, 2016

Booker-ehdokkuudellakin huomioitu Uiden kotiin on ensimmäinen Deborah Levylta suomennettu teos. Uiden kotiin on surrealistinen pieni aarrearkku, jotka kätkee sisäänsä salattuja aarteita ja varjeltuja helmiä.

Teos on tunnelmaltaan unenomainen ja kerronnaltaan katkonainen. Teoksen tapahtumat näyttäytyvät salaperäisinä, aivan kuin jokaisella hahmolla olisi jokin salaisuus varjeltavanaan, minkä vuoksi kerronta ja kieli ovat muodostuneet herkkävireisiksi. Herkkävireisyys ilmenee runollisina lauseina sekä hahmojen välisessä hailean lakonisessa dialogissa, joka korostaa  henkilöiden arvoituksellisuutta.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat vuoden 1994 Nizzaan, jonne kuuluisa englantilainen runoilija Joe Jacobs on perheineen asettunut lomanviettoon. Teos alkaa pysäytetyn kaltaisesta kohtauksesta, jossa perhe löytää loma-asuntonsa uima-altaasta hassunkurisesti änkyttävän mutta epäilyttävältä vaikuttavan tytön. Runoilijan vaimo Isabel kutsuu kaikkien yllätykseksi altaassa polskineen Kittyn asumaan heidän luokseen.

Romaani on suhteellisen lyhyt, mikä ikään kuin korostaa sitä, että teoksen tapahtumat alkavat in medias res – suoraan tapahtumien keskipisteestä. Teoksen alku on eräänlainen kulminaatiopiste, jossa tarina kääntyy loppupuolelleen. Teoksen alun voisi sanoa enteilevän lopun aikoja. Teokseen on kirjattu runoilijan perheen koko pitkästä tarinasta vain merkillinen lopetus.

Kun Kitty muuttaa asumaan Jacobsien perheen luo suureen loma-asuntoon, Isabelin ja Joen parisuhde joutuu koetuksella entisestään. Kaunis ja herkkäsieluinen Kitty tuntee muiden hahmojen syvimmät salaisuudet ja koettelee monen lomalaisen kärsivällisyyttä. Kittysta kehkeytyy tarinan edetessä eräänlainen koetinkivi Joen uskollisuudelle.

Romaanissa erityisen viehättävää on tapahtumien etenemiseen yhdistetty unen logiikka, joka kuitenkin lopussa yllättää päämäärätietoisuudellaan. Isabel ei kutsu Kittya vieraaksi kotiinsa ilman painavaa syytä tai jonkinlaista suunnitelmaa.

Merkilliset tapaukset tihentyvät ja nopeutuvat loppua kohden kuin painajaisunessa, johon perheen tytär Nina Jacobs herää Lontoossa vuonna 2011. Koko tarina on tosiaan ollut Ninan näkemää unta. Uni on perustunut hänen muistelmiinsa ja alitajuisiin mielikuviin, jotka ovat tuottaneet tarinaan eriskummallisen vivahteen.

Vaikka teos on unenomaisuudessaan viehättävä, se kätkee unen kevyen verhon taakse myös riipaisevan tarinan kriisiytyneestä parisuhteesta ja perhe-elämästä, uskottomuudesta ja itsemurhasta. Tarinassa koskettaa etenkin perheen tyttären epätavallinen lapsuus ja suhde vanhempiinsa.

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

haudatkaa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse
Romaani, 205 s.
Suom. Kirsti Era
Into, 2014

Haudatkaa minut jalkalistan taakse on moskovalaisena elokuvaohjaajana aiemmin tunnetun Pavel Sanajevin kirjoittama esikoisromaani nuoresta Saša-pojasta ja tämän kurjuuteen taipuvasta elämästä isovanhempiensa holhouksessa.

”Elävän äidin orpo lapsi” – sellainen on romaanin kertoja ja päähenkilö 8-vuotias Saša Saveljev. Romaani käsittelee samaan aikaan humoristisesti sekä vakavasti Sašan ja tämän huoltajien välisiä suhteita. Saša asuu isovanhempiensa luona. Mummon mukaan Sašan äiti, eli tämän tytär, ei kykene huolehtimaan pojastaan.

Saša sairastelee paljon, minkä vuoksi mummo joutuu ahertamaan erilaisten lääkkeitten ja homeopaattisten hoitojen parissa. Sanatorioreissullekin pitää muistaa ottaa mukaan omat rohdot: koniumit, kollargolit, albucidit ja oliiviöljyt, Zvjagintsevan pulverit ja yömyssyt.

Mummon omat hermot reistailevat milloin mistäkin syystä. Yleensä syynä on Saša, joka tunnetaan perheessä paremmin nimellä Idiootti, tai Sašan vaari, liikanimeltään ”kirottu rankkuri”. Kirjan parasta antia ovat ehdottomasti mummon kirouslitaniat. Ne alkavat aina hyytävästi yhtäkkiä ja hiipuvat lähes yhtä pian tai vaihtoehtoisesti jatkuvat ikuisuuksia tuskaisen pitkinä monologeina.

Kun Saša menee mummonsa kanssa huvipuistoon, Saša ei pääse maailmanpyörään, ei vuoristorataan, ei edes ketjukaruselliin. Saša joutuu sairastamisensa vuoksi elämään hyvin rajoitettua elämää. Hän asuu isovanhempiensa luona, eikä käy koulussakaan kuin vain silloin harvoin, kun sairastamiseltaan ehtii.

Saša tuntuu sairastelevan herkästi, aina vain uudestaan, mutta onko kyse sittenkin vain mummon vainoharhaisuudesta ja tämän tarpeesta päteä tyttärensä edessä ja toimia marttyyrina vaiko rehellisestä velvollisuudentunnosta nuorta lapsenlastaan kohtaan. Tieto siitä, kuinka sairas Saša lopulta onkaan, jää lukijan arvailujen varaan.

Sašan äidin elämässä olosuhteiden luomat pakotteet menevät vanhemmuuden velvoitteiden ja äitiyden edelle. Tästä hyvästä äiti saa jatkuvasti mummon syyllistykset ja kiroukset päällensä. Romaanissa käsitellään muun muassa sitä, onko lapsen oma vanhempi aina paras huoltaja ja kenellä lopulta on oikeus päättää lapsen elämästä, tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Onko se oikeus vainoharhaisilla ja seniileillä vanhuksilla, lapsella itsellään vai tämän omalla äidillä vaiko jollain perheen ulkopuolisella viranomaisella?

Kertojaäänenä toimiva nuori Saša antaa mummostaan hyvin helvetillisen kuvan. Saša vaikuttaa ajattelevan kovin mustavalkoisesti. Nuorta poikaa kiinnostavat luonnollisesti enemmän äidin tuomat halvat lelut kuin mummon kustantamat ja alati vaalimat peräruiskeet.

Saša kuvailee romaanin henkilöitä hyvin perusteellisesti, vaikkakin epäsuorasti. Aikuinen lukija saattaa kokea 8-vuotiaan pojan kertoman tarinan paikoin hyvin huvittavaksi paikoin taas traagisen ahdistavaksi. Lukija tuntee ymmärtävänsä paljon enemmän kuin kertoja itse. Mummo ei välttämättä olekaan täysi hirviö.

Sanajevin aiempi työ elokuva-alalla käy esille muun muassa romaanin etenemistavassa. Romaani rakentuu pitkitettyjen kohtauksien varaan. Toisin kuin elokuvissa (yleensä), proosassa on varaa venytellä kohtauksia. Elokuvalla on käytössään monia erilaisia keinoja, joilla se voi kertoa ja välittää tietoa yhden ainoan kohtauksen aikana. Kirjallisuus sen sijaan kertoo lähinnä pelkän kielen avulla. Kirjallisuudelle kuuluu hallittu pitkittyneisyys, jota Sanajev käyttää hyväkseen luomalla elokuvamaista kirjallisuutta. Sanajev hallitsee kohtauksien koukut ja yksityiskohtien helmet.

Haudatkaa minut jalkalistan taakse on juuri sellainen teos, jonka voisi hyvin kuvitella elokuvaversiona. (Teoksesta onkin ilmestynyt Sergei Snežkinin filmatisointi vuonna 2009.) Vähäisestä suorasta kuvauksesta huolimatta teos on hyvin visuaalinen. Kirjan hahmot piirtyvät lukijan mieleen välittömästi. Erityisesti Sašan persoonallista mummoa on vaikea olla kuvittelematta justiinamaisena pirttihirmuna, kaulin kädessä, läksyttämässä talon miesväkeä.

Kirsti Era on tehnyt mielestäni onnistuneita käännösvalintoja. Era on yhdistellyt käännöksessään kotouttavia ja vieraannuttavia elementtejä, mikä käy ilmi esimerkiksi mummon manauksista. Käännöksessä on viljelty runsaasti suomalaisille tutumpaa ”paskaa”, mutta Era on säilyttänyt myös oudompia ilmauksia, kuten vaarille osoitetut korvissa kaikuvat huudot: ”Senkin kirottu rankkuri, yököttävä tattari!”.

Kiiltomato: Kuinka sielu nujerretaan
Helsingin Sanomat: Pirullinen baabuska pieksee pojua