Loppukiri

20170813_140643
Santa Fen kävelykatu oli hiljainen lauantaiaamuna.

Vaihtoaikaa on enää alle pari kuukautta jäljellä ja tässä vaiheessa tuntuu siltä, että on tullut aika aloittaa loppukiri.

Voin jo helposti todeta, että aika on mennyt hurjan nopeasti ja jäisin mielelläni Argentiinaan vielä toiseksi lukukaudeksi. Oikeastaan tuntuu siltä, että alan vasta päästä vauhtiin nyt, kun ymmärrän opetusta ja lukemiani tekstejä paremmin.

Aluksi epäröin avata suutani tunneilla ja odotin kauhulla välikokeita, joissa tuli kirjoittaa monta sivua espanjankielistä tekstiä ja pitää suullinen esitelmä. Esitelmiltä vaadittiin vielä kaiken lisäksi akateemista sisältöä. Huh!

Nyt kun nämä kauheat koettelemukset ovat ainakin suurimmalta osin takana päin, ei ajatus suullisista loppukokeista tunnu enää niin pelottavalta.

Päinvastoin olen huomattavasti levollisempi nyt kun tiedän, ettei siihen kuole, vaikka taivuttaisikin jonkun verbin ihan mönkään tai adjektiivien suvut eivät joka kerta osuisikaan kohdalleen. Aina voi vedota siihen, että on ulkomaalainen ja vasta oppimassa kieltä.

IMG_0685
Argentiinan kansalliskukka ceibo eli kukonkorallipuu.

Aluksi ihmettelin, miksi tällä puolen palloa lukukausi aloitetaan niin aikaisin elokuun alussa. Odotin kauhulla raskasta lukukautta, joka kestäisi ikuisuuden, mutta aika onkin kulunut älyttömän nopeasti ja yhtäkkiä loppu alkaa jo häämöttää.

Syy miksi lukukausi alkaa niin aikaisin johtuu tietenkin siitä, että täällä eletään kevätlukukautta. Marraskuun alusta alkaen päivät ovat olleet läkähdyttävän kuumia, eikä opiskelua jaksaisi enää kauan näillä helteillä. Kauhulla odotan huomista, jolle ennuste lupaa 38 astetta.

Olen iloinen siitä, että ymmärsin käyttää alkukevään tiiviiseen opiskeluun, sillä muuten en olisi mitenkään pysynyt kurssien kelkassa, vaikka ihan aina ei siltä tunnu vieläkään. Opetuksen laatu ja arvosanojen kriteerit voivat vaihdella huimasti jopa saman kurssin eri opettajien välillä, joten tarkkana saa olla edelleen.

Kunhan jaksan valmistella vielä kaksi suullista esitelmää ja kirjoittaa uusiksi yhden välikokeen, voin sen jälkeen vain nauttia lämmöstä ja auringosta (ja ehkä myös vähän paikallisesta oluesta).

Mainokset

5 x argentiinalainen elokuva

tmp_470-_315x420_7e0c6fcc82a331baf89231dba43140a77eaa8b365dd27d9406812337ea78a8bc2052477638

Zama (2017)

1700-luvun Latinalaiseen Amerikkaan sijoittuva, Lucrecia Martelin (tämä nimi kannattaa muistaa) ohjaama historiallinen elokuva Zama on toteutettu vieraannuttavin maagisin elementein.

Elokuva kertoo Diego de Zamasta (Daniel Giménez Cacho), hallinnollisesta neuvonantajasta, joka odottaa Paraguayn Asunciónissa kirjettä Espanjan kuninkaalta, jotta hän saisi siirron ”sivistyksen pariin” Buenos Airesiin. Kirjettä ei lopulta koskaan tule ja Zama päätyy tutun sanonnan mukaisesti ojasta allikkoon.

Elokuva kertoo elämänkärsimyksestä niin Zaman näkökulmasta kuin monesta muustakin. Varsinaista osoittelua ei ole nähtävissä, mutta selvästi Zamassa halutaan nostaa esille myös kolonialismia, alkuperäiskansojen sortoa, mustien orjuutta ja yhteiskuntaluokkien eriarvoisuutta.

Elokuva on toteutettu äärimmäisen tyylikkäästi. Kuvauksella ja erityisen voimakkailla ja kiehtovasti häiritsevillä äänitehosteilla on saatu aikaan hallusinaationomaista jälkeä. Rituaalimaisilla koreografioilla henkilöhahmot luovat yksinäisyyden kehää epäonnisen Zaman ympärille.

Elokuva on kuvattu Argentiinassa ja sen ohjaaja on argentiinalainen, mutta muuten kyseessä on hyvin kansainvälinen toteutus. Tekijöitä on lisäksi Espanjasta, Ranskasta, Alankomaista, Yhdysvalloista, Brasiliasta, Meksikosta, Portugalista, Libanonista ja Sveitsistä.

tmp_470-Afiche-Alanis---Logo-Toronto1185046962

Alanis (2017)

Anahí Bernerin ohjaama elokuva Alanis kuvaa seksityöläisen mutkikasta elämää Buenos Airesissa. Alanis (Sofía Gala Castiglione) on prostituoitu, jolle seksityö on sekä ammatti että elämäntapa.

Elokuvan aihe on provokatiivinen, kuten Bernerin aiemmissakin elokuvissa, mutta aiheen käsittely on ihailtavan ennakkoluulotonta. Elokuvan kuvaus on toteutettu oivaltavasti hyödyntämällä erilaisia kuvakulmia, heijastavia pintoja ja varjokuvia.

Prostituution ja äitiyden yhdistäminen ei ole helpoin yhtälö, mutta määrätietoiselle Alanikselle lapsi ei ole työnteon este. Suorasukaisen Alaniksen roolissa nähdään loistava Sofía Gala, jonka oma lapsi näyttelee 1,5-vuotiaan, jatkuvasti äitinsä rintaa hapuilevan Danten roolia.

tmp_470-elefante_blanco-134405258-large-841378257

Elefante blanco (2012)

Elefante blanco on elokuva Argentiinan nykypäivästä. Elokuva sijoittuu Buenos Airesin slummialueelle, jossa vapaaehtoistyöntekijät yrittävät tehdä ihmisten elinolosuhteista parempia.

Elokuvan pääosassa ovat slummissa työskentelevät papit (mm. Ricardo Darín). Slummissa eletään kuin pienoisyhteiskunnassa. Siellä on jopa oma kappeli. Pappien työsarka ryöstäytyy käsistä, kun he ottavat osaa slummia hallitsevien jengien välienselvittelyyn.

Elokuva on verinen ja samalla koskettava. Elämä slummissa näyttäytyy kaikessa karkeudessaan. Paimenten työ on raskasta. Elämä slummissa nostattaa vihaa koko maailmaa kohtaan.

Elokuvan kummallinen nimi, ”valkoinen elefantti”, viittaa 1900-luvun alussa Buenos Airesiin rakennettuun surullisenkuuluisaan rakennukseen, joka aikoinaan suunniteltiin sairaalaksi. Taloudellisten ongelmien myötä hanke kuitenkin epäonnistui.

Vuosisadan ajan rakennushanketta on yritetty toistuvasti elvyttää, mutta edelleen tuo valtava keskeneräinen möhkäle on lähes tyhjillään, vain muutaman perheen valtaamana asuinpaikkana. Elokuvassa ”valkoiseen elefanttiin” ollaan perustamassa turvapaikkaa köyhille.

tmp_470-la_cordillera-749866158-large-1348580851

La Cordillera (2017)

Latinalaisen Amerikan maiden presidentit kokoontuvat Kordillieerien vuoristoon päättämään maidenvälisestä öljysopimuksesta. Samaan aikaan kun elokuvassa käydään läpi poliittista päätöksentekoa, käsitellään toisaalla Argentiinan presidentin (Ricardo Darín) yksityiselämää.

Poliittinen trilleri muuttuu ihmissuhdedraamaksi, presidentin perheen historian, isän ja tyttären välienselvittelyksi ja lopulta arkaluontoiseksi mysteeriksi. Presidentin tytär paljastaa hypnoosissa ollessaan kummallisia asioita menneisyydestä, niin kaukaa menneisyydestä, ettei hän itse ollut vielä syntynytkään.

Hämmentävästi elokuva keinuttelee yliluonnollisen rajoilla. Entä onko presidentin yksityiselämällä vaikutusta päätöksentekoon? Kysymys jää ilman vastausta häiritsemään elokuvan päätyttyä.

tmp_470-el_secreto_de_sus_ojos-862971973-large-1594877406

Katseeseen kätketty (2009)

Katseeseen kätketty (El secreto de sus ojos) on tämän listauksen kolmas Ricardo Darínin tähdittämä elokuva ja yksi ensimmäisiä kansainvälisesti palkittuja argentiinalaiselokuvia. Elokuva kertoo nuoren naisen raa’asta murhasta ja sitä selvittävistä rikosetsivistä.

Murha tapahtuu diktatuurin aikaan. Juuri kun etsivät pääsevät murhaajan jäljille, korruptio astuu peliin ja tekijä pääsee pälkähästä. Tarinaa kerrotaan nykypäivästä käsin, kun tutkimusta johtanut poliisi alkaa kirjoittaa tapauksen muistoista romaanikäsikirjoitusta.

Katseeseen kätketty on melankolinen elokuva, joka kääntää katseen menneisyyteen ja Argentiinan poliittisesti arkaluontoiseen historiaan, josta moni tapaus on varmasti vielä tänäkin päivänä selvittämättä.

 

La Cumbrecita (Córdoba)

Kuten Rosakin blogissaan totesi, vaihtarin elämä on yhtä Hamlettia omantunnon kanssa: opiskella vai eikö opiskella?

Olen pääasiassa ollut innoissani opiskelusta, vaikka kurssit ovat paikoin haastavia ja työläitä. Jokainen viikonloppureissu on tietenkin pois hyvästä lukuajasta, mutta matkustelu ja seurustelu myös rentouttavat ja tuovat uutta virtaa opiskeluun.

Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että mitä ikinä teenkin, niin jollain tapaa se kuitenkin kannattaa. Esimerkiksi jatkuvaa elokuvissa käymistä voi perustella kielen oppimisella jne. Nautin siis opiskelusta ja vapaa-ajasta sopivassa suhteessa.

20170929_103616
Villa General Belgranon rakennustyyliä

Muutama viikko sitten osallistuin yliopiston järjestämälle reissulle Córdoban provinssiin. Vierailimme Villa General Belgranon ja La Cumbrecitan pikkukylissä.

Molemmilla kylillä on värikäs ja mielenkiintoinen historia. Vuoristokylät ovat pääasiassa saksalaisten ja sveitsiläisten siirtolaisten kansoittamaa aluetta, minkä vuoksi esimerkiksi rakennustyylissä näkyy tirolilaisia alppivaikutteita.

20170929_175504
Las Verbenas -hotelli, jossa yövyimme toi huolestuttavasti mieleen Stephen Kingin Hohdosta tehdyn elokuvan.

La Cumbrecitaa ympäröivät laajat vuorijonot, sierrat. Maisemat ovat jylhiä. Vuorien alarinteillä kasvavat korkeat havupuut muistuttavat Twin Peaks -maisemia, mutta jo vähän korkeammalla parin kilometrin korkeudessa näköalat muuttuvat karuiksi ja avarammiksi.

20170930_123751

Molemmat kylät ovat suosittuja matkailukohteita. Näin keväällä matkailukausi ei ole vielä pahimmillaan, joten vältyimme pahimmilta jonoilta kierrellessämme paikallisia nähtävyyksiä.

Tavallisesti ruokatavarat argentiinalaisissa supermarketeissa ovat hyvin prosessoituja. Kylissä sen sijaan jokainen putiikki myi käsintehtyjä tuotteita. Tuliaisiksi tuli tietenkin ostettua suklaata ja olutta.

Toisin kuin Santa Fen provinssissa, Córdobassa hanavesi ei ole juomakelpoista. Paikalliset yrittävät kyllä koko ajan vähentää kemikaalien käyttöä, jotta esimerkiksi La Cumbrecitaa halkovasta joesta saataisiin juotavaa vettä.

20170930_155607
Myrskyssä vaurioituneet puut on muutettu ympäristötaiteeksi.

La Cumbrecita on muutenkin pieni ekokylämäinen ilmestys siinä mielessä, että kylä on rauhoitettu autoliikenteeltä. Se on Argentiinan ensimmäinen peatonal eli vain kävellen saavutettava kylä.

Ekoaatteen lisäksi La Cumbrecitassa parasta ovat avuliaat ja ystävälliset ihmiset. Alle tuhannen asukkaan kylässä vallitsee lämminhenkinen tunnelma. Pikkukylässä on myös turvallisempaa kuin suurkaupungissa. La Cumbrecitassa voi rauhassa lähteä iltakävelylle.

20170930_165521

Tekemistä kylässä tarjosivat ympäröivät luontokohteet. Metsän suojasta löytyi pieniä vesiputouksia ja patikointiin soveltuvia polkuja.

Peñon de Águila -teemapuistoon pääsimme kiertelemään ilmaiseksi, mutta aktiviteeteista, kuten opaskierroksista ja seinäkiipeilystä, olisi tarvinnut maksaa erikseen.

20171001_123652

Yliopiston järjestämälle reissulle osallistumisessa oli hyötynsä, kun ei tarvinnut itse varailla hotellihuoneita tai tarkistella bussiaikatauluja. Linja-automatkailu itsessään on myös aina yksi kokemus. Tällä kertaa matka kesti yhdeksän tuntia yhteen suuntaan.

Reissun aikana tuli tutustuttua myös uusiin vaihtareihin. Sain huomata, että keskustelu vaihtareiden kanssa sujuu paremmin kuin natiivipuhujien kanssa, mikä tietenkin on osoitus siitä, että edelleen kärsin jonkinmoisesta häpeästä puhua ”huonosti” natiivipuhujien kuullen.

Seuraavaa reissua odotellessa pitäisi suoriutua jotenkin parcialeista eli lukukauden välikokeista. Luvassa on muun muassa chileläisen Vicente Huidobron ja espanjalaisen Federico García Lorcan teosten analysointia.

20171008_150046

 

Hämmästyttää, kummastuttaa

Elämme kohtalokkaita aikoja. Tänä iltana (klo 2.30 Suomen aikaa) Argentiina pelaa ratkaisevan ottelun Ecuadoria vastaan. Lajia tuskin tarvitsee mainita.

Ensimmäistä kertaa yli 45 vuoteen Argentiina uhkaa pudota jalkapallon MM-kisojen karsinnoista. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1970. Kovasti paineita Messille.

Vaikka Santa Fe vasta heräilee keskipäivän siestasta, peliin kohdistuvat odotukset voi jo aistia kaupungin kosteassa ilmassa. Siis kirjaimellisesti. Ilmankosteus on 49 % tällä hetkellä.

IMG_0721
Tämä oli ainut arkistostani löytynyt kuva, joka jollain tavalla liittyi jalkapalloon. Ei hajuakaan, miksi olen kuvan ottanut.

Argentiinalaisten kiihkeä suhtautuminen jalkapalloa kohtaan on jotakin, mikä kummastuttaa pientä suomalaista vaihto-opiskelijaa. Viime viikolla kun Argentiina–Peru-ottelu päättyi tasapeliin, kaupungilla kuului autojen tööttäyksia ja tykinlaukauksia. Mistään ilotulituksesta ei ollut kyse.

Jalkapallo ei ole ainut asia, mikä saa silmät pyörimään päässäni. Huvikseni ajattelinkin listata asioita, jotka kahden kuukauden sisällä ovat tavalla tai toisella kummastuttaneet. Siirryttäköön siis urheilusta aluksi eläimiin.

IMG_0692
Koiria voi tavata loikoilemassa esimerkiksi tiedekunnan aulassa.

1. Koirat

Kadut ja puistot ovat täynnä hylättyjä, vapaana juoksevia koiria. Ihmiset valittavat koiranomistajien vastuuttomuutta jättää lemmikkinsä heitteille, mutta aina ei ole kyse vain vastuuttomuudesta. Koirat myös heijastelevat muutoksia maan taloudellisessa tilanteessa.

Onneksi on myös niin sanottuja buena onda -ihmisiä, jotka lahjoittavat koirille ruokaa ja vettä ja kyhäävät kaduille koiranpetejä vanhoista patjoista. Sama pätee tietenkin myös kodittomiin ihmisiin, mutta täällä koirat ovat näkyvämmin esillä.

2. Suljetut ovet ja pimeät ikkunat

Kauppojen ovet ovat yleensä kiinni ja valot pois päältä, vaikka liikkeet olisivatkin auki. Kyse on säästämisestä. Ilmastoinnin vuoksi ovet pitää aina muistaa sulkea kaupasta lähtiessään. Aluksi kävelin monen kaupan ohi, kun en ymmärtänyt niiden olevan auki.

3. Kahvia sokerilla vai sokeria kahvilla?

Sanottakoon se nyt, argentiinalainen kahvi on pahaa. Aihe, josta on aina yhtä mukava voivotella brasilialaisten ja kolumbialaisten vaihtareitten parissa.

IMG_0668
Kun sataa, sataa.

4. Santa Fen sää

Santa Fessä säästä puhuminen ei ole vain small talkia. Sää vaihtelee niin tehokkaasti päivästä toiseen, että sitä jaksavat ihmetellä paikallisetkin.

Tuntuu absurdilta, mutta olen jo kahdesti vilustunut yli 30 asteen helteillä, kun lämpötila on yön aikana yllättäen laskenut 12 asteeseen.

Niin, ja se ilmankosteus on myös Santa Fen eriyisominaisuus, koska kaupunki sattuu sijoittumaan kahden suuren joen, Saladon ja Paranán risteämiskohtaan.

5. Ruokailuajat

En tiedä, johtuuko tämä vain siitä, että asun kahden muun opiskelijan kanssa, mutta tässä asunnossa syödään todella vähän.

On tavallista, että opiskelijat näkevät nälkää viikolla ja syövät hyvin vasta, kun matkustavat viikonlopuksi vanhempiensa luo. Ilmiölle on olemassa oma sanakin: estudihambre.

Ylipäätään ruokailuajat ovat tuskallisia. Kello kahdentoista lounaan jälkeen seuraava lämmin ateria syödään vasta klo yhdeksän illallisella. Sillä välillä on hyvin aikaa täyttää vatsaansa kaikenlaisilla ”välipaloilla”.

IMG_0732
Kasvisempanadoja ilman juustoa ja kananmunaa – hyvin epätavallisia leipomuksia Argentiinassa.

Nyt tunnen taas vaihteeksi huonoa omatuntoa siitä, että laiminlyön koulutehtäviäni, joten palaan hetkeksi takaisin runoanalyysin pariin ja alan pian valmistautua illan otteluun.

EDIT: Argentiina säilytti kasvonsa; Messi teki hattutempun ja ottelu päättyi 3–1.

Opiskelu alkaa, ei ala

 

20170813_124323
Costanera eli paikallinen rantakatu, jonka vieressä järven ja joen välimalli nimeltään Laguna Setúbal.

Jo yli viikko on kulunut siitä, kun saavuin Santa Fehen. Olen ehtinyt jo hyvin tutustua kaupunkiin, ihmisiin ja ruuhkabusseihin. Käveltyä on tullut päivittäin yli 8 kilometriä ja pikakahvia juotua litroittain. Olen aloittanut myös täydellisen mate-kupin metsästyksen, jotta voisin opetella maan tavoille.

Ei tullut kovin suurena yllätyksenä, että opintojeni alku ei sujunut täysin ongelmitta. Lukukausi alkoi maanantaina, jolloin kävin tutustumassa tiedekunnan tiloihin (huhutuista uima-altaista en tosin nähnyt vilaustakaan) ja kuuntelemassa tervetuliaispuheita.

20170811_122318
Museo de Rosa Galisteon tämänhetkinen näyttely on täynnä jännittäviä installaatioita. Lisäksi vierailin toisessa näyttelyssä, joka esitteli paikallisen kirjailijan Juan José Saerin elämää ja teoksia.

Niin sanottuun learning agreementtiin kirjaamistani kursseista osa ei ole suoritettavissa tämän lukukauden aikana, joten joudun vielä sopimaan muutoksista yliopistojen kanssa.

Lisäksi jostakin syystä en ole vieläkään saanut opiskelijatunnuksiani, joilla pystyisin kirjautumaan yliopiston sähköiseen järjestelmään, jossa ilmoittaudutaan valituille kursseille. Siitä huolimatta opetus on kuitenkin jo alkanut tällä viikolla, joten pian pitäisi asioiden alkaa edetä.

Oppiaineen henkilökunta naureskeli tervetuliaistilaisuudessa osuvasti, että argentiinalaisille tapaa tulla aina tällaisia odottamattomia ongelmia, mutta että kaikki kuitenkin selviää aina loppujen lopuksi.

20170813_124310
Puente colgante eli vanha riippusilta on kaupungin symboli, joka ei jää turisteilta huomaamatta. Silta on valmistunut jo 1920-luvulla, mutta se on kokonaan peruskorjattu 2000-luvulla. Sen toisella puolella kulkee toinen, uudempi silta, jota pitkin esimerkiksi paikallisbussit paahtavat kohti yliopistoa ja takaisin.

Noh, eilen olin jo menossa ensimmäiselle tunnille (siitä huolimatta, etten voinut ilmoittautua kurssille), mutta tuntia ei jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä pidettykään.

Kiertelin vartin ajan ympäri tiedekuntaa ihmetellen, missä minun pitäisi olla, kun ilmoitetussa luentosalissa järjestettiinkin arkkitehtuurin tunti. Törmäsin aulassa tuutoriini ja sitten kiertelimme toisen varttitunnin ympäriinsä, ja hän yritti selvittää asiaa toimistossa, jossa valitettavasti ei kuitenkaan tiedetty sen enempää. Ilmeisesti opettaja oli vain päättänyt jättää tunnin pitämättä ilmoittamatta asiasta kenellekään.

Sen sijaan tiedekunnan toimistosta selvisi sellaista, että mahdollisesti argentiinalaisen kirjallisuuden kurssia ei järjestetäkään tänä lukukautena.

Olisin nimenomaan halunnut opiskella täällä paikallista kirjallisuutta ja suorittaa sekä latinalaisamerikkalaisen että argentiinalaisen kirjallisuuden kurssit. Jouduin jo jättämään lattarikurssin siitä syystä, että siitä varoteltiin liian vaikeana.

Nyt jos argentiinalaisen kirjallisuuden kurssikin perutaan, pystyn suorittamaan etukäteen suunnittelemistani kursseista vain espanjalaisen kirjallisuuden kurssin.

Tarjolla olisi myös esim. ranskalaista ja italialaista kirjallisuutta, mutta niiden opiskelu Argentiinassa ja vieläpä espanjaksi käännettynä tuntuu jotenkin hölmöltä. Jotain on kuitenkin opiskeltava, joten ehkä valitsen jonkin teoriakursseista.

En vielä eilen päässyt ottamaan osaa opetukseen, mutta sen verran sain aikaan, että kävin suorittamassa espanjan kielikokeen, jonka tarkoituksena on testata opiskelijoiden kielitaidon tasoa.

20170815_100518
Harjoittelin kielikokeeseen lukemalla kämppikseni lainaamaa Mafaldaa. En tiedä, olisiko kokeesta saanut lisäpisteitä huutamalla: ¡Huelga!

Koe koostui kahdesta osasta: kirjallisesta ja suullisesta. Kirjallinen osuus oli huomattavasti helpompi kuin esimerkiksi espanjan sivuainepääsykoe Turussa. Suullisesta osuudesta taas selvisin muutaman minuutin rupattelulla opettajien kanssa, jotka pyysivät minua kertomaan opinnoistani.

En sitten tiedä, kuinka tarkkaan tuollaisen kokeen on tarkoitus mitata kielitaitoa. On silti hauska saada tietää (edes neuvoa-antavasti) arvosana omasta kielitaidosta, sillä en ole vastaavanlaista tasokoetta koskaan suorittanut.

Saa nähdä minkälaisia ongelmia päivä tuo vielä tullessaan. Seuraavaksi lähden taas yliopistolle tarkistamaan, josko tällä kertaa opettaja olisi suvainnut saapua paikalle tunnilleen.

Nokka kohti Argentiinaa

Kiitos Turku, teit kesästäni huikean! Sain viettää kesäkuukaudet työskennellen assarina Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Ennen kesän alkua, huhtikuussa sain tietää, että pääsen syksyllä vaihto-opiskelemaan Santa Fehen, Argentiinaan. Siinä sitten mukavasti tuli sovittua, että kesätyöni museolla alkaisi jo toukokuun alusta ja kestäisi elokuun alkuun.

Nyt, 3. päivä elokuuta, istun bussissa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, ja kaikki tuntuu hyvin kummalliselta. Kuin jokin suurempi taho olisi jo pidemmän aikaa suunnitellut tätä matkaa minua varten.

Matkajärjestelyt ja ylipäätään elämän järjestely ja -hallinta ovat sujuneet lähes ongelmitta. Viimeisen viikon sisällä olen toki ehtinyt kokemaan muutaman pienen hermoromahduksen, mutta näin jälkikäteen nekin vain naurattavat.

Nyt olo on samaan aikaan levollinen ja jännittynyt. Pidän itse matkustamisesta. Paras osuus alkaa, kun voi istahtaa kulkuvälineeseen ja vain nauttia paikallaan olosta. Lennon aikana voi pitää lukumaratonin tai vahdata Netflix-sarjoja.

Mutta se matkustamisesta, suurin koitos odottaa vasta matkanpäässä. Lentäminen päättyy lauantaiaamuna Buenos Airesiin. Pääsen viettämään siellä yhden päivän argentiinalaistuneen koulukaverini Rosan kanssa (kantsii vilkuilla myös Rosan vaihtoblogia).

Sunnuntaina matkaan vielä bussilla kuuden tunnin matkan lopulliseen määränpäähän eli Santa Fen kaupunkiin.
Perillä tulee olemaan noin viikko aikaa tutustua kaupunkiin, yliopistoon ja ihmisiin. Lukukausi yliopistossa alkaa jo elokuun puolivälissä. Opiskelen Universidad Nacional del Litoral -nimisessä yliopistossa paikallista kirjallisuutta syyslukukauden verran.

Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden opiskelusta paikan päällä tulee varmasti olemaan hyötyä, mikäli jonain päivänä vielä valmistun espanjankielisen kirjallisuuden kääntäjäksi. Tärkein tavoitteeni tulevan viiden kuukauden aikana onkin tulla varmaksi kielenkäyttäjäksi ja oppia puhumaan espanjaa sujuvasti.

Ennakkotietoni Argentiinasta ja argentiinalaisista perustuvat lähinnä Rosan blogista lukemiini kertomuksiin ja vaihtoyliopistoni lähettämiin infopaketteihin. Olen lukenut jonkin verran argentiinalaista kirjallisuutta, kuten Jorge Luis Borgesia, Cesar Airaa ja Julio Cortazaria, jo ennestään, mutta näiden kirjoittajien teoksissa ei niinkään korostu argentiinalaisuus vaan pikemminkin universaalisuus ja perusihmisyys.

Vaikka blogini muuttuu nyt vaihtoblogiksi ja aion jatkossa kirjoittaa enemmän myös opiskeluun ja elämään liittyvistä asioista, pidän blogin jatkossakin kulttuuripainotteisena. Yritän blogata mahdollisimman paljon lukemistani kirjoista, näkemistäni elokuvista ja kokemistani teatteriesityksistä.

Matkan varrelle mahtuu varmasti vielä paljon yllätyksiä, eksymisiä ja erehtymisiä. Onneksi kaikesta voi oppia. Kaikkein eniten haluaisin tämän matkan myötä oppia sietämään ja ymmärtämään omaa keskeneräisyyttäni. Aina sitä on jokin kirja kesken.