Hämmästyttää, kummastuttaa

Elämme kohtalokkaita aikoja. Tänä iltana (klo 2.30 Suomen aikaa) Argentiina pelaa ratkaisevan ottelun Ecuadoria vastaan. Lajia tuskin tarvitsee mainita.

Ensimmäistä kertaa yli 45 vuoteen Argentiina uhkaa pudota jalkapallon MM-kisojen karsinnoista. Viimeksi näin tapahtui vuonna 1970. Kovasti paineita Messille.

Vaikka Santa Fe vasta heräilee keskipäivän siestasta, peliin kohdistuvat odotukset voi jo aistia kaupungin kosteassa ilmassa. Siis kirjaimellisesti. Ilmankosteus on 49 % tällä hetkellä.

IMG_0721
Tämä oli ainut arkistostani löytynyt kuva, joka jollain tavalla liittyi jalkapalloon. Ei hajuakaan, miksi olen kuvan ottanut.

Argentiinalaisten kiihkeä suhtautuminen jalkapalloa kohtaan on jotakin, mikä kummastuttaa pientä suomalaista vaihto-opiskelijaa. Viime viikolla kun Argentiina–Peru-ottelu päättyi tasapeliin, kaupungilla kuului autojen tööttäyksia ja tykinlaukauksia. Mistään ilotulituksesta ei ollut kyse.

Jalkapallo ei ole ainut asia, mikä saa silmät pyörimään päässäni. Huvikseni ajattelinkin listata asioita, jotka kahden kuukauden sisällä ovat tavalla tai toisella kummastuttaneet. Siirryttäköön siis urheilusta aluksi eläimiin.

IMG_0692
Koiria voi tavata loikoilemassa esimerkiksi tiedekunnan aulassa.

1. Koirat

Kadut ja puistot ovat täynnä hylättyjä, vapaana juoksevia koiria. Ihmiset valittavat koiranomistajien vastuuttomuutta jättää lemmikkinsä heitteille, mutta aina ei ole kyse vain vastuuttomuudesta. Koirat myös heijastelevat muutoksia maan taloudellisessa tilanteessa.

Onneksi on myös niin sanottuja buena onda -ihmisiä, jotka lahjoittavat koirille ruokaa ja vettä ja kyhäävät kaduille koiranpetejä vanhoista patjoista. Sama pätee tietenkin myös kodittomiin ihmisiin, mutta täällä koirat ovat näkyvämmin esillä.

2. Suljetut ovet ja pimeät ikkunat

Kauppojen ovet ovat yleensä kiinni ja valot pois päältä, vaikka liikkeet olisivatkin auki. Kyse on säästämisestä. Ilmastoinnin vuoksi ovet pitää aina muistaa sulkea kaupasta lähtiessään. Aluksi kävelin monen kaupan ohi, kun en ymmärtänyt niiden olevan auki.

3. Kahvia sokerilla vai sokeria kahvilla?

Sanottakoon se nyt, argentiinalainen kahvi on pahaa. Aihe, josta on aina yhtä mukava voivotella brasilialaisten ja kolumbialaisten vaihtareitten parissa.

IMG_0668
Kun sataa, sataa.

4. Santa Fen sää

Santa Fessä säästä puhuminen ei ole vain small talkia. Sää vaihtelee niin tehokkaasti päivästä toiseen, että sitä jaksavat ihmetellä paikallisetkin.

Tuntuu absurdilta, mutta olen jo kahdesti vilustunut yli 30 asteen helteillä, kun lämpötila on yön aikana yllättäen laskenut 12 asteeseen.

Niin, ja se ilmankosteus on myös Santa Fen eriyisominaisuus, koska kaupunki sattuu sijoittumaan kahden suuren joen, Saladon ja Paranán risteämiskohtaan.

5. Ruokailuajat

En tiedä, johtuuko tämä vain siitä, että asun kahden muun opiskelijan kanssa, mutta tässä asunnossa syödään todella vähän.

On tavallista, että opiskelijat näkevät nälkää viikolla ja syövät hyvin vasta, kun matkustavat viikonlopuksi vanhempiensa luo. Ilmiölle on olemassa oma sanakin: estudihambre.

Ylipäätään ruokailuajat ovat tuskallisia. Kello kahdentoista lounaan jälkeen seuraava lämmin ateria syödään vasta klo yhdeksän illallisella. Sillä välillä on hyvin aikaa täyttää vatsaansa kaikenlaisilla ”välipaloilla”.

IMG_0732
Kasvisempanadoja ilman juustoa ja kananmunaa – hyvin epätavallisia leipomuksia Argentiinassa.

Nyt tunnen taas vaihteeksi huonoa omatuntoa siitä, että laiminlyön koulutehtäviäni, joten palaan hetkeksi takaisin runoanalyysin pariin ja alan pian valmistautua illan otteluun.

EDIT: Argentiina säilytti kasvonsa; Messi teki hattutempun ja ottelu päättyi 3–1.

Mainokset

Kielitaidosta

20170830_124550

Ennen lähtöäni moni sanoi, että aina ensimmäisen kuukauden jälkeen vieraan kielen ymmärtäminen helpottuu. Nyt takanani on reilu kuukausi, ja olen saanut huomata, ettei kielen omaksuminen tapahdu niin vain kertaheitolla.

Myönnän, voi olla, että odotin jopa jonkinlaista ihmettä. Että se espanja olisi vaivihkaa luikerrellut pääni sisään ja yhtäkkiä alkanut tuottaa suustani espanjankielistä puhetta ja korvissani kuullun ymmärtämistä.

Tosiasiassa kielitaito ei niin vain kartu itsestään, vaan sitä joutuu toden teolla työstämään. Alkuun sitä joutuu opettelemaan ulkoa joitakin sanoja ja niiden suomenkielisiä vastineita.

Etenkin lukiessa sen huomaa, kun välillä joutuu pysähtymään ja pinnistelemään, jotta muistaisi taas sen saman sanan, jonka tunti sitten tarkasti sanakirjasta.

Jotkut sanat jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Esimerkiksi monet adjektiivit tuppaavat nopeasti katoamaan muistista, sillä niille löytyy aina myös monta helpommin muistettavaa vastinetta.

Espanjalaista romantiikan ajan runoilijaa, Gustavo Adolfo Becqueriä lukiessani huomasin, että kielitaitoni karttui erityisen romanttisilla ilmauksilla. Nyt osaan ainakin ilmaista uskonnollissävytteistä hurmiota ja väreilyä lukuisin eri tavoin.

Mitä useammin jokin sana toistuu yksittäisessä tekstissä tai teoksessa, sitä varmemmin se jää mieleen. Lopulta yksittäiset sanat siirtyvät sopivan tilanteen tullen puheeseen.

20170918_132456

Elän tällä hetkellä hyvin kokonaisvaltaisesti espanjankielistä elämää. Asun argentiinalaisten kämppisten kanssa, asioin kaupungilla espanjaksi, opiskelen espanjaksi ja käyn myös espanjan kielen tunneilla, luen kirjat ja tutkimusartikkelit espanjaksi, kirjoitan muistiinpanoni espanjaksi, katson Netflixistä espanjankielisiä sarjoja ja elokuvia ja kuuntelen Argentiinan jalkapallo-otteluja radiosta — tietenkin espanjaksi.

Tällainen heittäytyminen täysin espanjankieliseen maailmaan on saanut minut myös ajattelemaan toisinaan espanjaksi. Olen alkanut huomata, että espanjankielisen tekstin lukeminen saattaa välillä tuntua jopa helpommalta kuin englanninkielisen.

Olen alkanut pitää espanjan kirjallista kielitaitoani jo melko vahvana. Osaan taivuttaa preteritit ja subjunktiivit oikeissa tilanteissa ja seurata monipolvisiakin lauserakennelmia.

Suullisen kielitaidon osalta tilanne on vasta kehittymässä. Onnekseni olen alkanut huomata, etten enää änkytä paljon puhuessani, eivätkä sanat mene enää niin paljon sekaisin kuin vielä kuukausi sitten.

Mitä useammin uskaltaa avata suunsa, sitä nopeammin suullinen kielitaito paranee. Itselläni on tapana oppia parhaiten tekemällä virheitä. Kun teen puhuessani virheita, käytän esimerkiksi väärää aikamuotoa tai adjektiivin sukua, opin parhaiten. Virheet jäävät mieleen ja niitä osaa jatkossa väistellä.

Olen myös audio-visuaalinen oppija. Olen huomannut, että opin uusia sanoja huonosti silloin, kun vain kuulen sanaa käytettävän puheessa. Jotta sana tai ilmaus painuisi mieleeni, minulle on tarkeää nähdä myös sen kirjoitusasu. Silmät ja korvat toimivat näin yhdessä ja tuottavat yhteisen muiston. Tämän vuoksi on myös tärkeää lukea tekstejä välillä ääneen.

20170917_123732

Kun valitsin Argentiinan vaihtokohteeksi, en tosiaankaan osannut arvata, millaiseen kielisoppaan laittaisin itseni likoon.

Olen vuosia opiskellut Espanjan espanjaa. Viime syksynä kun aloitin espanjan opiskelun sivuaineena, opettaja antoi ääntämiskokeen jälkeen palautetta ja kysyi olenko joskus asunut Argentiinassa. En pitänyt opettajan kommenttia ensisijaisesti positiivisena huomiona, joten päätin keskittyä vuoden ajan opiskelemaan espanjan fonetiikkaa ja ääntämistä.

Vasta tänne tultuani ymmärsin, kuinka turhaa työtä olin tehnyt. Heti ensimmäisellä espanjan tunnilla opettaja huomautti espanjalaisesta nuotistani.

Täällä opiskellaan tietenkin Argentiinan espanjaa. Opettajani sanoja lainaten: hyvästi vaikeat frikatiivit ja hyvästi ja vosotros, hyvästi perfekti. On tullut aika jättää espanjalaiset Netflix-sarjat tauolle ja keskittyä rioplatensen opiskeluun.

Olen käyttänyt kuvituksena kuvia paikoista, joissa opiskelen mieluiten. Nähtävästi viihdyn parhaiten puistoissa, vaikka tabletin näytön tihrustaminen päivänvalossa onkin vaivalloista.

Opiskelu alkaa, ei ala

 

20170813_124323
Costanera eli paikallinen rantakatu, jonka vieressä järven ja joen välimalli nimeltään Laguna Setúbal.

Jo yli viikko on kulunut siitä, kun saavuin Santa Fehen. Olen ehtinyt jo hyvin tutustua kaupunkiin, ihmisiin ja ruuhkabusseihin. Käveltyä on tullut päivittäin yli 8 kilometriä ja pikakahvia juotua litroittain. Olen aloittanut myös täydellisen mate-kupin metsästyksen, jotta voisin opetella maan tavoille.

Ei tullut kovin suurena yllätyksenä, että opintojeni alku ei sujunut täysin ongelmitta. Lukukausi alkoi maanantaina, jolloin kävin tutustumassa tiedekunnan tiloihin (huhutuista uima-altaista en tosin nähnyt vilaustakaan) ja kuuntelemassa tervetuliaispuheita.

20170811_122318
Museo de Rosa Galisteon tämänhetkinen näyttely on täynnä jännittäviä installaatioita. Lisäksi vierailin toisessa näyttelyssä, joka esitteli paikallisen kirjailijan Juan José Saerin elämää ja teoksia.

Niin sanottuun learning agreementtiin kirjaamistani kursseista osa ei ole suoritettavissa tämän lukukauden aikana, joten joudun vielä sopimaan muutoksista yliopistojen kanssa.

Lisäksi jostakin syystä en ole vieläkään saanut opiskelijatunnuksiani, joilla pystyisin kirjautumaan yliopiston sähköiseen järjestelmään, jossa ilmoittaudutaan valituille kursseille. Siitä huolimatta opetus on kuitenkin jo alkanut tällä viikolla, joten pian pitäisi asioiden alkaa edetä.

Oppiaineen henkilökunta naureskeli tervetuliaistilaisuudessa osuvasti, että argentiinalaisille tapaa tulla aina tällaisia odottamattomia ongelmia, mutta että kaikki kuitenkin selviää aina loppujen lopuksi.

20170813_124310
Puente colgante eli vanha riippusilta on kaupungin symboli, joka ei jää turisteilta huomaamatta. Silta on valmistunut jo 1920-luvulla, mutta se on kokonaan peruskorjattu 2000-luvulla. Sen toisella puolella kulkee toinen, uudempi silta, jota pitkin esimerkiksi paikallisbussit paahtavat kohti yliopistoa ja takaisin.

Noh, eilen olin jo menossa ensimmäiselle tunnille (siitä huolimatta, etten voinut ilmoittautua kurssille), mutta tuntia ei jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä pidettykään.

Kiertelin vartin ajan ympäri tiedekuntaa ihmetellen, missä minun pitäisi olla, kun ilmoitetussa luentosalissa järjestettiinkin arkkitehtuurin tunti. Törmäsin aulassa tuutoriini ja sitten kiertelimme toisen varttitunnin ympäriinsä, ja hän yritti selvittää asiaa toimistossa, jossa valitettavasti ei kuitenkaan tiedetty sen enempää. Ilmeisesti opettaja oli vain päättänyt jättää tunnin pitämättä ilmoittamatta asiasta kenellekään.

Sen sijaan tiedekunnan toimistosta selvisi sellaista, että mahdollisesti argentiinalaisen kirjallisuuden kurssia ei järjestetäkään tänä lukukautena.

Olisin nimenomaan halunnut opiskella täällä paikallista kirjallisuutta ja suorittaa sekä latinalaisamerikkalaisen että argentiinalaisen kirjallisuuden kurssit. Jouduin jo jättämään lattarikurssin siitä syystä, että siitä varoteltiin liian vaikeana.

Nyt jos argentiinalaisen kirjallisuuden kurssikin perutaan, pystyn suorittamaan etukäteen suunnittelemistani kursseista vain espanjalaisen kirjallisuuden kurssin.

Tarjolla olisi myös esim. ranskalaista ja italialaista kirjallisuutta, mutta niiden opiskelu Argentiinassa ja vieläpä espanjaksi käännettynä tuntuu jotenkin hölmöltä. Jotain on kuitenkin opiskeltava, joten ehkä valitsen jonkin teoriakursseista.

En vielä eilen päässyt ottamaan osaa opetukseen, mutta sen verran sain aikaan, että kävin suorittamassa espanjan kielikokeen, jonka tarkoituksena on testata opiskelijoiden kielitaidon tasoa.

20170815_100518
Harjoittelin kielikokeeseen lukemalla kämppikseni lainaamaa Mafaldaa. En tiedä, olisiko kokeesta saanut lisäpisteitä huutamalla: ¡Huelga!

Koe koostui kahdesta osasta: kirjallisesta ja suullisesta. Kirjallinen osuus oli huomattavasti helpompi kuin esimerkiksi espanjan sivuainepääsykoe Turussa. Suullisesta osuudesta taas selvisin muutaman minuutin rupattelulla opettajien kanssa, jotka pyysivät minua kertomaan opinnoistani.

En sitten tiedä, kuinka tarkkaan tuollaisen kokeen on tarkoitus mitata kielitaitoa. On silti hauska saada tietää (edes neuvoa-antavasti) arvosana omasta kielitaidosta, sillä en ole vastaavanlaista tasokoetta koskaan suorittanut.

Saa nähdä minkälaisia ongelmia päivä tuo vielä tullessaan. Seuraavaksi lähden taas yliopistolle tarkistamaan, josko tällä kertaa opettaja olisi suvainnut saapua paikalle tunnilleen.

Perillä

Turusta Helsinkiin, Helsingistä Chicagon kautta Dallasiin ja sieltä Buenos Airesiin ja lopulta perille Santa Fehen. Matka on ollut pitkä ja kestänyt kauan. Lähdin klo 11.45 torstaina kotoa Turusta bussipysäkille ja noin puoli neljän aikaan pääsin perille uuteen kotiini Crespolle, Santa Fen keskustaan.

Pitkien lentojen ja lentokenttäodottelujen jälkeen tuntui ihanalta päästä hetkeksi hengähtämään Rosan luo Buenos Airesiin. Buenos Aires -visiittini alkoi perinteikkäästi Rosan tarjoamalla matella.

20170805_112607

Vietimme Rosan kanssa hyvin tehokkaan päivän ja kuin aito porteña ikään Rosa esitteli kaupungin näyttävimmät monumentit ja historiallisesti merkittävät rakennukset. Kirjallisuusihmisenä innostuin tietenkin Don Quijotea ja Mafaldaa esittävistä veistoksista.

20170805_181620

Lisäksi kävelimme Jorge Luis Borgesin mukaan nimettyä katua ja joimme paikallista Quilmes-olutta Macondo-nimisen baarin terassilla. Rosa kertoi, että täällä olutta on tapana juoda litran pulloista. Kaikki on tehty jaettavaksi, kuten matekin.

20170805_200750

Toisena Buenos Aires -päivänä ehdimme vielä tutustua latinalaisamerikkalaisen taiteen museoon Malbaan. Malba oli silmiä avaava kokemus. Tunsin syvää noloutta, kun tajusin, että tunnen latinalaisamerikkalaisen taiteen kokoelmanäyttelystä vain kaksi taiteilijaa: Frida Kahlon ja Diego Riveran. Näyttely oli täynnä kiinnostavia töitä ja taiteilijoita, joista aion varmasti ottaa selvää. Olisi hauska saada latinalaisamerikkalaista taidetta useammin myös Suomeen esille.

Jouduimme juoksemaan museon toisen näyttelytilan halki ja sittenkin ehdimme nähdä vain osan. Kyse oli Diane Arbusin valokuvanäyttelystä, joka esitteli taiteilijan tuotantoa 1950-1960-luvuilta. Valokuvat olivat arkisuudessaan hyvin koskettavia. Suurinta osaa en ole nähnyt koskaan aiemmin. Vasta näyttelyn viimeiseltä seinustalta löytyi kaksi ikonisempaa kuvaa Arbusilta.

20170806_142635

Bussi Santa Fehen lähti neljän aikoihin ja oli perillä noin yhdeltätoista. Tuutorini Maira ja Leticia olivat onneksi vastassa. Santa Fessä ei ole suositeltavaa liikkua yksin pimeällä. Puolen kilometrin matkaa varten otimme taksin. Koska kello oli niin paljon, Maira halusi majoittaa minut omaan kotiinsa yöksi. Nukuin siis ensimmäisen yöni parin korttelin päässä omasta osoitteestani. Aamulla pääsin lämpimään suihkuun, söimme tuoretta leipää aamupalaksi ja päivällä kokkasimme yhdessä lounasta. Onni on, että tuutorini on kasvissyöjä.

Tuutorini ovat molemmat minua jonkin verran nuorempia, 20-vuotiaita. He puhuvat paljon ja nopeasti ja käyttävät paljon lyhenteitä ja paikallista slangia. Kämppikseni ovat heihin verrattuna ihanan rauhallisia ja hitaita. Kaikki ovat olleet tähän mennessä niin kamalan ystävällisiä, että tuntuu ihan pahalta, kun tällaisena jurona suomalaisena tuskin osaan tuoda kiitollisuuttani tarpeeksi esille. Se ei tosin tunnu paikallisia haittaavan (lasken Rosan myös paikalliseksi). Ihmisten ystävällisyys Argentiinassa on pyyteetöntä.

Nyt olen saanut rinkkani purettua ja seuraavaksi lähden tuutoreitteni kanssa ostoksille. He auttavat minua hankkimaan paikallisen prepaid-liittymän, jotta älyelämäni kaupungilla helpottuisi. Lisäksi tarvitsen sisätossut, koska Argentiinassa eletään kuin ala-asteella. Sisällä ei voi olla sukkasillaan saati paljain jaloin.

Nokka kohti Argentiinaa

Kiitos Turku, teit kesästäni huikean! Sain viettää kesäkuukaudet työskennellen assarina Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Ennen kesän alkua, huhtikuussa sain tietää, että pääsen syksyllä vaihto-opiskelemaan Santa Fehen, Argentiinaan. Siinä sitten mukavasti tuli sovittua, että kesätyöni museolla alkaisi jo toukokuun alusta ja kestäisi elokuun alkuun.

Nyt, 3. päivä elokuuta, istun bussissa matkalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, ja kaikki tuntuu hyvin kummalliselta. Kuin jokin suurempi taho olisi jo pidemmän aikaa suunnitellut tätä matkaa minua varten.

Matkajärjestelyt ja ylipäätään elämän järjestely ja -hallinta ovat sujuneet lähes ongelmitta. Viimeisen viikon sisällä olen toki ehtinyt kokemaan muutaman pienen hermoromahduksen, mutta näin jälkikäteen nekin vain naurattavat.

Nyt olo on samaan aikaan levollinen ja jännittynyt. Pidän itse matkustamisesta. Paras osuus alkaa, kun voi istahtaa kulkuvälineeseen ja vain nauttia paikallaan olosta. Lennon aikana voi pitää lukumaratonin tai vahdata Netflix-sarjoja.

Mutta se matkustamisesta, suurin koitos odottaa vasta matkanpäässä. Lentäminen päättyy lauantaiaamuna Buenos Airesiin. Pääsen viettämään siellä yhden päivän argentiinalaistuneen koulukaverini Rosan kanssa (kantsii vilkuilla myös Rosan vaihtoblogia).

Sunnuntaina matkaan vielä bussilla kuuden tunnin matkan lopulliseen määränpäähän eli Santa Fen kaupunkiin.
Perillä tulee olemaan noin viikko aikaa tutustua kaupunkiin, yliopistoon ja ihmisiin. Lukukausi yliopistossa alkaa jo elokuun puolivälissä. Opiskelen Universidad Nacional del Litoral -nimisessä yliopistossa paikallista kirjallisuutta syyslukukauden verran.

Latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden opiskelusta paikan päällä tulee varmasti olemaan hyötyä, mikäli jonain päivänä vielä valmistun espanjankielisen kirjallisuuden kääntäjäksi. Tärkein tavoitteeni tulevan viiden kuukauden aikana onkin tulla varmaksi kielenkäyttäjäksi ja oppia puhumaan espanjaa sujuvasti.

Ennakkotietoni Argentiinasta ja argentiinalaisista perustuvat lähinnä Rosan blogista lukemiini kertomuksiin ja vaihtoyliopistoni lähettämiin infopaketteihin. Olen lukenut jonkin verran argentiinalaista kirjallisuutta, kuten Jorge Luis Borgesia, Cesar Airaa ja Julio Cortazaria, jo ennestään, mutta näiden kirjoittajien teoksissa ei niinkään korostu argentiinalaisuus vaan pikemminkin universaalisuus ja perusihmisyys.

Vaikka blogini muuttuu nyt vaihtoblogiksi ja aion jatkossa kirjoittaa enemmän myös opiskeluun ja elämään liittyvistä asioista, pidän blogin jatkossakin kulttuuripainotteisena. Yritän blogata mahdollisimman paljon lukemistani kirjoista, näkemistäni elokuvista ja kokemistani teatteriesityksistä.

Matkan varrelle mahtuu varmasti vielä paljon yllätyksiä, eksymisiä ja erehtymisiä. Onneksi kaikesta voi oppia. Kaikkein eniten haluaisin tämän matkan myötä oppia sietämään ja ymmärtämään omaa keskeneräisyyttäni. Aina sitä on jokin kirja kesken.