Keskustytöt (1. kausi)

tmp_17199-MV5BZDk1MDhmZWEtNjliMy00M2VhLThmMjQtZWI5YjhmOTBlZGQ3XkEyXkFqcGdeQXVyMTA0MjU0Ng@@._V1_UX182_CR0_0_182_268_AL_1657766142

Keskustytöt (Las chicas del cable, 2017-)
Espanja, tv-sarja, draama, 1. tuotantokausi
Ohjaus: Carlos Sedes & David Pinillos
Ideointi: Ramón Campos, Teresa Fernández-Valdés & Gema R. Neira
Pääosissa: Blanca Suárez, Maggie Civantos, Nadia de Santiago, Ana Fernández, Yon González & Martiño Rivas

Viime aikoina Espanjassa on tuotettu kiitettävä määrä kiintoisia draamasarjoja. Aiemmin blogissa esitellyn Gran Hotelin lisäksi Yle Teemalla ja Areenassa sekä Netflixissä on nähty espanjalaisen muotitalosarja Velvetin (2013-2016) kaikki neljä tuotantokautta sekä yksikautinen filmatisointi Ommelten välinen aika (El tiempo entre costuras, 2013-2014).

Sarjoja yhdistää epookkisuus sekä osittain myös samat tekijät. Gran Hotel, Velvet ja Keskustytöt -sarjoista vastaavat samat ohjaajat (Carlos Sedes & David Pinillos), joita selvästi kiinnostavat historian vääryydet ja nostalgia. Sarjoissa palataan 1900-luvun alkuvuosikymmenille, räikeästi luokittuneen yhteiskunnan aikaan. Historiallisia tapahtumia sivuutaan viihdyttävän ihmissuhdedraaman siivillä.

Keskustytöt (Las chicas del cable, 2017-) kertoo jo kauan sitten menetetyn ammatin harjoittajista, puhelinkeskuksen työntekijöistä, joiden tehtävänä vuosisadan alussa oli operoida soitetut puhelut oikeille vastaanottajilleen.

Keskustyttöjen lähtökohta on emansipatorinen. Eletään aikaa, jolloin nainen oli lain mukaan joko isänsä tai aviomiehensä edunvalvonnan alainen. Naiselle soveltuvia kunniallisia ammateja ei ollut liialti. Puhelinkeskuksessa työskentely oli naiselle harvinaislaatuinen mahdollisuus ansaita oma toimeentulonsa ja elää omatoimisesti.

Sarjan ensimmäinen kausi keskittyy kuvaamaan naisten vapaustaistelua. Kahdeksan jakson aikana kuvataan samanaikaisesti neljän naisen tarinaa. Kullakin on omat ongelmansa. Yhdellä uskoton ja väkivaltainen aviomies, toisella omasta ja perheensä maineesta huolestunut upseeri-isä, jolle tyttären itsenäistymisyritykset ovat pelkkiä päähänpistoja.

Sarjan keskiössä on myös rikosjuoni, johon liittyy Lidia-nimisen työntekijän (Blanca Suárez) suunnittelema suuri huijaus. Lidia on myös puhelinkeskuksen johtajan (Yon González) nuoruudenrakastettu. Kun pelissä on sekä rahaa että rakkautta, ei dramaattisilta juonenkäänteiltä voi välttyä.

Juoneltaan sarja ei ole valitettavasti kovin vakuuttava. Tunnelmointiin ja dramaattisuuteen on panostettu uskottavan juonen kustannuksella. Ehkä juuri tästä syystä sarjassa on myös joitain saippuasarjamaisia piirteitä.

Ensimmäinen kausi päättyy kohtalokkaaseen tilanteeseen, jossa petokset uhkaavat paljastua. Keskuksen työntekijöiden kannalta tilanne näyttää toivottomala. Heitä ollaan jo korvaamassa uuden ajan teknologialla.

Keskustytöt on visuaaalisesti taidokkaasti toteutettu sarja. 1920-luvun Madridiin sijoittuva draama loistaa puvustuksella ja lavastuksellaan. Ajankuvaa ei ole silti lähdetty noudattamaan säntillisesti. Esimerkiksi tanssiaiskohtausten ääniraidalta kuuluu yllättäen nykymusiikkia.

Sarjan tunnusmusiikin ja soundtrackin nykyaikaisuutta ovat ihmetelleet muutkin. Minusta musiikin tarkoituksena on korostaa sitä, että sarja on tehty nykypäivän perspektiivistä käsin. 1920-luvun naisten oikeuksista on huomattavasti helpompi puhua ja väitellä liki sata vuotta myöhemmin 2010-luvun tv-sarjassa.

Keskustytöt on Espanjan ensimmäinen Netflix-sarja, ja siitä on toistaiseksi Suomessa nähtävillä vain ensimmäinen kausi. Tuotantoyhtiön mukaan sarjaa on tarkoitus jatkaa vielä ainakin kahden kauden verran.

Mainokset

Aavikon kaiut (2013)

foto_0000000720130903165234
Carmen Hertz (María Gracia Omegna) ja Carlos Berger (Francisco Celhay) ovat pääosasssa Chilen veriseen historiaan sijoittuvassa draamasarjassa. (Kuva: Chilevisión)

Aavikon kaiut (Ecos del desierto, 2013)
Tv-sarja, draama/historia, 4 x 50 min
Ohjaus: Andrés Wood
Käsikirjoitus: Guillermo Calderón & Andrés Wood
Pääosissa: María Gracia Omegna, Aline Küppenheim & Francisco Celhay

Aavikon kaiut on chileläinen draamasarja, joka kertoo Chilen verisestä poliittisesta historiasta. Neliosainen lyhytsarja avaa Chilen lähihistorian veritekoja Augusto Pinochetin vallankaappauksen jälkeisenä aikana 1970-luvulla.

Chilessä ei arkailla nostaa päivänvaloon maan väkivaltaista lähihistoriaa. Lukuisat kirjailijat ja elokuvien tekijät ovat ottaneet tavoitteekseen tehdä ulkomaailmaa tietoisemmaksi Chilen laittomista tapahtumista, jotka rikkovat räikeästi ihmisoikeuksia. On hienoa havaita, että nyt myös televisiosarjojen tekijät ovat tarttuneet aiheeseen.

Aavikon kaiut kertoo Chilessä 1970-luvulla tapahtuneista ”katoamisista”. Todellisuudessa kyse oli laittomista teloituksista. Vasemmistolaisen presidentin Salvador Allenden kannattajat vaiennettiin ilman oikeudenkäyntiä keskellä ääretöntä aavikkoa.

Tätä seurasi vuosikymmenten ajan jatkunut sotku ja sähellys. Aluksi teloitukset tietenkin kiellettiin julkisuudessa. Lopulta kun teot paljastuivat ja syyllisiä alettiin etsiä, vastuuta teloitusten toimeenpanosta sysättiin puolelta toiselle. Moni tekijä jäi vaille vastuuta. Itse Pinochetkin kuoli vuonna 2006 ilman tuomiota syytetyistä rikoksista.

Sarja kuvaa nuoren vasemmistolaisperheen tarinaa 1970-luvulta 2000-luvulle. Carlos Berger (Francisco Celhay) on yksi vankilasta kadonneista vangeista, jonka salaa teloitettua ruumista piilotellaan vuosikymmenten ajan. Hänen vaimonsa Carmen Hertz (María Gracia Omegna & Aline Küppenheim) joutuu miehensä katoamisen jälkeen pärjäämään yksin pienen lapsensa kanssa.

foto_0000000420130903165234
Carmen Hertz (Aline Küppenheim) yhdessä ystävänsä kanssa elivät vuosikymmeniä jatkuneessa piinassa. (Kuva: Chilevisión)

Carmen ei kuitenkaan jää toimettomaksi, vaan alkaa vimmaisesti periä tietoja hallitukselta. Carmen Hertz on ihailtavan rohkea ja sitkeä juristi. Uhkailuista huolimatta hän kykenee säilyttämään malttinsa. Sarja kuvaa, kuinka tapettujen miesten vaimot hiljalleen ja pitkäjänteisellä työllä selvittävät rikosten kulun ja tekijät.

Tv-sarjassa on hyvin merkityksellisellä tavalla kuvattu tapahtumia eri aikatasoilla hyppien. Kerrontatapa kuvastaa vuosikymmeniä jatkunutta epätietoisuuden aikaa sekä sen mutkikkaita solmuja ja aukkokohtia. Tapahtumat pyörivät pitkään samojen kohtausten ympärillä, ja vähitellen niiden päälle annostellaan uutta tietoa.

Aavikon kaiut on tärkeä muistutus Chilen lähihistorian raakuuksista, ja on hienoa, että Etelä-Amerikan historiaa kuvaavia sarjoja saadaan nähtäväksi myös Suomen televisiossa. Kiitos tästä Ylen tv-sarjahankinnoista ja -ohjelmistosta vastaaville työntekijöille!

Sarjaa on esitetty Yle Teema & Fem -kanavalla sekä Yle Areenassa.

Yle Teema: Aavikon kaiut
Helsingin Sanomat: Chilen kaikkien aikojen kallein tv-sarja Aavikon kaiut kuvaa diktatuurin aikaa
Helsingin Sanomat: Kolumni: Tämän opin Suomesta, kun näin tv-sarjan kammottavasta teloittajasta kaukana Chilessä

Gran Hotel (2011-2013)

58-1
Julion ja Alician ensikohtaaminen

Gran Hotel (2011-2013)
Espanja, tv-sarja (3 tuotantokautta), rikos/draama
Pääosassa: Adriana Ozores, Amaia Salamanca, Yon González, Pedro Alonso, Llorenç González & Concha Velasco

Gran Hotel on espanjalainen draamasarja, jota voisi kutsua Espanjan Downton Abbeyksi. Sarja sijoittuu 1900-luvun alun Espanjaan ja säätyläissuvun omistamaan Gran Hotel -nimiseen ylhäisön suosimaan hotelliin. Hotelli sijaitsee kuvitteellisen Cantaloan kylän läheisyydessä.

Gran Hotel on vahvaa pukudraamaa, jossa mysteerit, murhat ja petokset seuraavat toisiaan. Sarjan keskiössä on säätyrajat ylittävä rakkaustarina, jota seurataan kolmen tuotantokauden ajan. Kyse on ikivanhasta hyvän ja pahan, rakkauden ja rahan välisestä taistosta.

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi alkaa, kun nuori Julio Olmedo (Yon González) pestautuu salanimellä hotelliin palvelijaksi. Hänen hotellissa työskennellyt siskonsa on kadonnut epämääräisissä olosuhteissa jättäen jälkeensä vain salaperäisten johtolankojen vyyhdin.

Alkaa mutkikas ihmissuhteiden, henkilöhistorioiden ja taustojen selvittely. Mainion etsivä Ayalan (Pep Antón Muñoz) ilmestyessä kuvioihin sarja saa Hercule Poirot’n kaltaisia salapoliisikertomuksen piirteitä.

Rakkaustarina saa alkunsa, kun hurmaava Julio iskee silmänsä hotellin omistajattaren doña Teresan (Adriana Ozores) ihastuttavaan nuorimpaan tyttäreen Alicia Alarcóniin (Amaia Salamanca).

Valitettavasti Alicia on jo luvattu hotellin epäilyttävälle ja kiivaalle johtajalle Diego Murquíalle (Pedro Alonso), jonka kylmää katsetta Alicia alkaa vähitellen pelätä.

Näin alkaa Julion ja Alician salasuhde, joka jatkuu pitkin sarjaa välillä dramaattisia kolhuja ja paljastumisen riskejä kokien mutta aina uskollisesti säätyrajoja rikkoen.

Gran Hotel on tyylikkäästi lavastettu ja puvustettu. Pukudraama on iloa silmälle.

Sarjan kuvaustapaan kuuluu omalaatuisia takaumia. Ne esitetään ristiriitaisesti siten, että kun henkilö kertoo valheellisesti tapahtumien kulkua, katsoja näkee edessään tapahtumien todellisen laidan. Näin valehtelijat ja petkuttajat paljastuvat katsojalle, mutta jäävät pimentoon muilta henkilöhahmoilta.

Sarjan juoni on mutkikkuudessaan mehukas ja yllätyksiä täynnä. Yksikään henkilöhahmo ei ilmesty sarjaan vailla merkitystä. Lähes jokaisesta hahmosta paljastuu ajan mittaan jokin synkkä salaisuus. Petoksia ja uhkauksia tapahtuu siellä sun täällä tasaisin väliajoin.

Gran Hotel on pyörinyt Yle Teemalla ja se on ollut katsottavissa pitkään myös Yle Areenassa. Tällä hetkellä sarjan kaikki kolme tuotantokautta ovat katsottavissa Netflixistä.