Samanta Schweblin: Houreuni

houreuni-768x1096

Samanta Schweblin: Houreuni
Suom. Einari Aaltonen
Pienoisromaani, 144 s.
Like, 2018

Houreuni (Distancia de rescate, 2014) on argentiinalaisen kirjailijan Samanta Schweblinin (s. 1978) intensiivinen ja salaperäinen pienoisromaani, johon kytkeytyy ekologinen huoli maailman tilasta.

Houreuni koostuu tarinallisesta dialogista Amanda-nimisen naisen David-nimisen pojan välillä.

Tapahtumat alkavat hämyisestä sairaalahuoneesta. Amanda tietää jostakin selittämättömästä syystä tekevänsä kuolemaa. David tiedustelee häneltä lähiaikojen tapahtumia ja yrittää ilmeisesti selvittää, mikä on johtanut Amandan tähän tilaan.

Amanda kertaa menneitä tapahtumia ääneen. Miten hän on muun muassa istunut ottamassa aurinkoa Davidin äidin Carlan kanssa ja käynyt ostoksilla tyttärensä Ninan kanssa.

Amandan kertomusta varjostavat epämääräiset sivuhuomiot ulkonäöltään muuttuneista kylän lapsista. Lukijalle herää monenlaisia epäilyksiä siitä, mitä on käynnissä. Onko kyse myrkytyksistä, mutaatioista, madoista vai mistä?

Vähitellen kertomus etenee yliluonnollisen puolelle, kun Amanda kertoo, että Carla on yrittänyt väittää hänelle, että Davidin sielu olisi vaihtanut ruumista.

Houreuni on painostavatunnelmainen psykologinen romaani, mutta yhtä hyvin sitä voisi kuvailla ekotrilleriksi. Tapahtumat nimittäin sijoittuvat Argentiinan pampalle, maaseudulle.

Argentiinassa geenimanipulaatio on arkipäivää, ja viljelyksillä käytetään yhä torjunta-aineita, jotka muualla maailmassa on arvioitu terveydelle vaarallisiksi ja sen perusteella kielletty.

Romaanin sivuilla vilahtaa  muutamia viittauksia soijantuotantoon, minkä perusteella voisi sanoa teoksen painostavan tunnelman olevan osittain myös verrannollinen monien argentiinalaisten huoleen oman terveytensä puolesta.

Teoksen painostava jännite kasautuu epätietoisuuden pohjalle. Emme tiedä tarkalleen, mitä on tapahtunut tai mitä tulee tapahtumaan. Teoksen ilmapiiri on suorastaan kihelmöivällä tavalla häiritsevä.

Ekologisiin aiheisiin paneutuva pienoisromaani on lajinsa edustajana mielenkiintoinen ja omaperäinen tapaus. Pienoisromaanin muoto avaa myös tarinankerronnalle täysin uudenlaisia mahdollisuuksia.

Teoksen alkuperäisnimestä muotoutunut käsite distancia de rescate esiintyy tekstissä paikoitellen Einari Aaltosen suomentamana pelastusetäisyytenä.

Sanalla viitataan esimerkiksi vanhempien tapaan laskea jatkuvasti päässään, kuinka pitkä matka heillä olisi pelastaa lapsensa milloin missäkin tilanteessa.

Pelastusetäisyyden voi nähdä kuin konkreettisena nauhana tai napanuorana, joka kiristyy äidin ja lapsen välillä sitä mukaa, kun etäisyys suurenee.

Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalilla vieraillut Schweblin kertoi Hannele Mikaela Taivassalon haastattelemana tarkemmin keksimästään käsitteestä ja siitä, kuinka se mielenkiintoisesti vertautuu tarinankerrontaan ja jännitteen toimintaperiaatteeseen.

Schweblinin ja Taivassalon käymä keskustelu on katsottavissa Yle Areenassa.

Mainokset

Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta

valtakunta-tasta-maailmasta

Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Romaani, 160 s.
Aviador, 2017

Alejo Carpentierin (1904–1980) pääteoksena pidetty pienoisromaani Valtakunta tästä maailmasta (El reino de este mundo, 1949) on sivumääräänsä suurempi teos. On hienoa saada tämäkin merkittävä historiallinen romaani vihdoin suomeksi.

Carpentierin lukeminen alkukielellä ei ole aivan helppoa. Jyrki Lappi-Seppälälle kuuluu kunnianosoitus upeasta käännöstyöstä. Lappi-Seppälän suomennos huomioitiin vastikään myös Mikael Agricola -palkintoehdokkuudella.

Kielen rikkaus sekä ilmaisun runsaus ja rehevyys tekevät alkukielisestä tekstistä hankalasti ymmärrettävää. Carpentierin tyyliä onkin kutsuttu uusbarokkiseksi.

Teksti on groteskia ja ruumiillista, mikä liikuttaa lukijaa ja saa omankin olon tuntumaan likaiselta. Romaanin synkkä ja likainen maailma ikään kuin valuu kirjan mukana lukijan käsiin.

Pienoisromaanin tapahtumat sijoittuvat 1700- ja 1800-lukujen vaihteen Haitiin, jossa orjuuden ja valtakamppailujen jälkeensä jättämät haavat ovat vielä tuoreet.

Haitin historia on ollut pitkään orjuudelle ja kolonialismille alisteista. Kolumbuksen retkien myötä espanjalaiset valloittivat saaren alkuperäisasukkailta ja pakottivat nämä työskentelemään lähes orjuuden kaltaisissa olosuhteissa.

Kun Espanjan kruunu sitten 1500-luvulla kielsi alkuperäiskansojen kaltoinkohtelun, tilalle tuotiin eurooppalaista työvoimaa ja etenkin afrikkalaisia orjia huolehtimaan suurista sokeriruokoplantaaseista. Osa orjista vapautui 1700-luvun lopun vallankumouksessa, jonka myötä maa julistautui itsenäiseksi vuonna 1804.

Valtakunta tästä maailmasta kertoo mustan orjan silmin Haitin kuninkaan Henri Christophen valtaannoususta ja tuhoon syöksemisestä. Christophen aika koitti maan itsenäisyyteen johtaneen Jean Jacques Dessalinesin jälkeen.

Haiti oli aikoinaan maailman ensimmäinen musta demokratia. Tasavalta ei kuitenkaan riittänyt Henri Christophelle, joka jonkin aikaa hallittuaan presidenttinä maan pohjoisosaa päätyi lopulta julistamaan maansa kuningaskunnaksi ja nimeämään itsensä sen kuninkaaksi, Henri ensimmäiseksi, vuonna 1811.

Kuninkaan kyltymättömyys käy ilmi myös Carpentierin romaanissa, jossa osa tapahtumista sijoittuu yhteen kuninkaan lukuisista palatseista. Kuningas päätyy lopulta itsemurhaan ja kuningasperhe ahdistetaan nurkkaan omassa kodissaan.

Romaani kertoo etenkin vallasta ja sen erilaisista kääntöpuolista, kuten vapaudesta ja väkivallasta. Vallanhimo taipuu kohtalokkaasti ja vastakaikuna kuningas syöstään valtaistuimelta. Henri Christophen aika voidaan nähdä eräänlaisena viimeisenä koettelemuksena ennen maan lopullista tasavaltaistumista.

Carpentieria lukiessa unohtaa helposti lukevansa todellisista historian tapahtumista. Kirjailijan omalaatuinen, synkkä ja maaginen tyyli, real maravilloso, määrittyy kuitenkin historiallisten tapahtumien pohjalta. Kirjailija itse on sanonut kuvanneensa realistisesti Haitin historiaa, joka itsessään on ihmeellistä ja sisältää maagisia elementtejä.

Kuubalaiselta kirjailijalta aiemmin suomennettuihin teoksiin verrattuna Valtakunta tästä maailmasta on kerronnaltaan vangitseva romaani, jonka lauserakenteet eivät ole yhtä monimutkaisia ja tapahtumaketjut yhtä polveilevia kuin esimerkiksi edellisessä suomennoksessa Eroica (Aviador, 2016). Polveilevuuden sijaan kerrontaa hallitsee tällä kertaa ilmaisun rehevyys.

Valtakunta tästä maailmasta johdattaa lukijan mustan Karibian historiaan esittäen tositapahtumat taidokkaasti kaunokirjallisesta vapaudesta tinkimättä.

Kiiltomato: Hetkeä ennen maagista realismia
Marissa Mehr; Café pour les idiots: Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta (Aviador 2017)

Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä

kiintymyksia

Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä
Suom. Sari Selander
Romaani, 131 s.
Like, 2017

Kiintymyksiä (Los Afectos, 2015) on ensimmäinen suomennettu teos bolivialaiselta kirjailijalta Rodrigo Hasbúnilta (s. 1981).

Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Ertlin perhe on juuri muuttanut Münchenistä Boliviaan, La Pazin kaupunkiin. Perheen isä suunnittelee tutkimusmatkaa Amazonian sademetsään. Hänen tavoitteenaan on löytää muinainen inkojen kaupunki Paitití ja kuvata dokumenttielokuva retkikunnan matkasta.

Pakkomielteisen isän seuraksi epäonnisen retkikunnan matkalle osallistuu myös perheen tytär Monika. Romaanin kytkökset todellisuuteen tuntuvat todella vasta teoksen loppupuolella, vuosikymmenien kuluttua, kun pelottoman ja uhmakkaan Monikan tie risteää kuuluisan Che Guevaran tarinan kanssa.

Ertlin perheen Hans-isä on tunnettu natsien propagandafilmien kuvaajana, joten tyttären päätös liittyä vasemmistosissiliikkeeseen, ei tuota onnellista loppua isän ja tyttären väliselle suhteelle.

Hasbún kuvaa tapahtumia hyvin intiimisti vaihtelevin kertojaäänin ja runsain sisäisin monologein. Elämän sattumanvaraisuuden kuvaus on Hasbúnin käsissä taipunut kauniisti kerrotuksi tarinaksi, jonka kaikkein vähiten olettaisi perustuvan tositapahtumiin.

Hasbún kuvailee vaivihkaisin elein koko sisarussarjan kantamaa syyllisyyttä isänsä historiasta. Hansin pakkomielle Paititísta kuvastaa hänen tarvettaa jättää mennyt taakseen.

Vaivihkaa Hasbún myös kuljettelee perhettä kohti eriytymistä omille teilleen, kunnes lopulta tiet eroavat peruuttamattomasti.

Teoksen lukeminen ei ole vaivatonta. Sivuja voi joutua selailemaan taaksepäin, sillä kerronta vaatii lukijalta herpaamatonta huomiota. Jotkin asiat kerrotaan niin näkymättömästi, ettei niiden tunnistaminen välttämättä onnistu ensimmäisellä lukukerralla. Romaanin lukeminen vaatii syventymistä.

Pieneen romaaniin mahtuu suuri tarina. Yli vuosikymmenien jatkuva Ertlin perheen hajaantumisen seuraaminen on luotu eheästi. Erityisesti romaani kuvaa sukupolvien välistä vastakkainasettumista ja tulevaisuususkoa.

Kiintymyksiä voidaan määritellä historialliseksi romaaniksi, siinä missä monet pikkutarkat monisataasivuiset järkäleetkin. Hasbún on taustatyönsä tehnyt, mutta romaani on silti silkkaa fiktiota.

Sitä mukaa kun historiallisen tiedon olemus ymmärretään yhä paremmin epävarmaksi ja näkökulmasidonnaiseksi, Hasbúnin romaania vastaavat teokset tulevat oletettavasti lisääntymään. Ilmiö näkyy vahvasti myös kotimaisessa kirjallisuudessa, jossa kirjailijat ovat jo uskaltautuneet ottamaan luovia vapauksia.

Kauppalehti: Isin tytöt

 

 

Alejo Carpentier: Eroica

eroica_kansi_images_base_medialle-art_eroica_500_

Alejo Carpentier: Eroica
Suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Lyhytromaani, 152 s.
Aviador, 2016

Kuuluisan kuubalaisen kirjailijan lyhytromaani rakentuu kuin Beethovenin sinfonia. Eroican, Beethovenin kolmannen, ”herooisen” sinfonian alun sonaattimuoto on Alejo Carpentierin romaanissa sovitettu kaunokirjalliseen muottiin. Musikologinakin tunnettu Carpentier perehtyi huolella kumpaankin lajiin, minkä vuoksi Eroicaa voidaan pitää poikkitaiteellisenakin teoksena.

Teoksen nykyhetki tapahtuu konserttisalissa, jossa sinfoniaorkesteri esittää Beethovenin herooista sinfoniaa. Viime hetkellä ennen konsertin alkua saliin syöksyy nuhjuisesti pukeutunut mies kannoillaan kaksi takaa-ajajaa. Miehellä on sinfonian keston verran eli noin 46 minuuttia aikaa käydä läpi aiempia tapahtumia. Sen sijaan, että mies keskittyisi nauttimaan viimeisestä sinfoniastaan, hän kertailee mielessään menneitä tapahtumia.

Takaumien avulla selviää, mikä on johtanut tuohon tilanteeseen ja miksi takaa-ajajat ovat miehen kintereillä. Selviää poliittisten yhteenottojen, terrorismin ja vallankumousliikkeiden koko vyyhti tilanteen taustalla. Eletään 1930-luvun alun Kuubassa, jossaa presidentti Gerardo Machadon hallitsema diktatuuri on sortumassa. Aika on sekasortoinen.

Eroica onkin yllättäen hyvin poliittinen ja yhteiskuntakriittinen teos. Se valottaa Kuuban veristä historiaa, jossa eivät vain vastustajat teloittaneet toisiaan vaan käytiin myös vastarintaliikkeiden sisäisiä kamppailuja.

Eroica kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan aktivistiryhmään kuuluvasta miehestä, joka kidutettuna päätyy ilmiantamaan toverinsa. Entiset toverit päättävät teloittaa ilmiantajan ja niin mies takaa-ajajineen päätyvät sattumalta konserttisaliin.

Eroicaa lukiessa on vaikea välttyä joutumasta tekstin imuun. Carpentierin teksti etenee tajunnanvirranomaisesti, ja siirtymät ajasta ja paikasta toiseen ovat unenomaisen huomaamattomia. Suomentaja Jyrki Lappi-Seppälä ei ole edes yrittänyt kotouttaa ja lyhentää Carpentierin yli sivunmittaisiksi venyviä virkkeitä. Runsaasta pilkutuksesta johtuen teoksen tahti on paikoin hyvinkin kiivas.

Carpentierin valtoimenaan vellova teksti on myös jokseenkin vieraannuttavaa. Carpentierin sanasto on rikasta ja se herkistää lukijan nauttimaan runsaana etenevästä kielestä. Sen vuoksi teoksen tarinasta on vähän väliä kurottava uudestaan kiinni, jotta tapahtumat eivät uhkaisi karata lukijan käsistä.

On hienoa huomata, kuinka uudet pienkustantamot ovat ottaneet vastuun laadukkaan käännöskirjallisuuden julkaisemisesta. Aviador Kustannus on jo aiemmin julkaissut kiinnostavia uusia nimikkeitä Latinalaisen Amerikan maista, ja nyt painopiste on nähtävästi laajentunut myös klassikoiden saattamiseksi suomenkielisten lukijoiden käsiin. Seuraavaksi vuorossa on Paolo Linsin jo vuonna 2002 elokuvaksikin sovitettu Jumalan kaupunki (Cidade de Deus, 1997), joka onkin jo aivan liian kauan odottanut suomennosta vailla.

Kauppalehti: Rönsyävän lauseen lumo

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

5586776

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Romaani, 112 s.
Otava, 2016

Siri Kolun nuorille suunnattua Kesän jälkeen kaikki on toisin -romaania voisi toivoa luettavan kouluissa niin sanottuna pakollisena, yleissivistystä kartuttavana oppimateriaalina. Teos kertoo sukupuoltaan korjaavan Peetun tarinan yhden kesän ajalta. Ennen korjausleikkausta Peetu käy isänsä kanssa lentämässä kymmenen kertaa purjelentokoneella. Hyvänlaatuista itsetuntemusta ja varmuutta huokuva Peetu oppii samalla tuntemaan uudestaan vanhempansa.

Peetu on kuvattu teoksessa inhimillisesti hyvin järkeväksi olennoksi, mikä tekee lukijaan vaikutuksen. Peetun osoittama rakkaus tyttöystäväänsä Aamua kohtaan on myös syvällisen vilpitöntä. Peetu on itsetuntemuksen malliesimerkki, ihminen, joka tietää, mitä tahtoo. Ehkä juuri siksi, Peetun on hankala ymmärtää, miksei hänen äitinsä hyväksy täysin Peetun aikomaa sukupuolenkorjausta.

Peetun äiti elää niin sanotusti hallitussa kaaostilassa. Hän on samaan aikaan hysteerinen sekä hillitty. Harkitsemattomat sanat ja ajatukset kuitenkin satuttavat Peetua. Miksi äiti on niin takertunut lapsensa sukupuoleen? Teoksessa herätellään muun muassa kysymystä siitä, millainen on vanhempien suhde lapsensa sukupuoli-identiteettiin ja miten vanhempien tulisi suhtautua sukupuolenkorjaukseen ylipäätään.

Peetu ei ole ainut, jolla tuntuu olevan vaikeuksia äitinsä kanssa. Perhesuhteet rakoilevat muuallakin, sillä samaan aikaan Peetun vanhemmat harkitsevat eroa. Peetun vanhemmat on kuvattu teoksessa täysin vastakohtina toisilleen. Peetun isä on kotioloissa hyvin vaisu ja rauhallinen, mutta ylhäällä ilmalennolla hän avautuu Peetulle suorin sanoin. On vain yksi ehto: mitä lennon aikana on toiselle jaettu, säilyy salaisuutena muille.

Peetun elämänmuutostarina kytkeytyy hänen vanhempiensa kokemaan elämänmuutokseen. Vanhemmat joutuvat irrottautumaan toisistaan elääkseen onnellisina omaa elämäänsä. Yhtä lailla Peetun on irrottauduttava entisestä sukupuolestaan tullakseen oikeaksi, omaksi itsekseen. Luopuminen toisesta ihmisestä tai toisesta sukupuolesta on raskas ja kivulias operaatio, eikä siihen auta muu kuin hyväksyntä.

Kolun nuortenkirja on kaikin puolin hyvin kirjoitettu, viisas ja syvällinenkin teos. Se on ainutlaatuinen kurkistus transsukupuolisen elämään ja vaikeuksiin nyky-yhteiskunnassa. Kaikista ongelmista huolimatta, teoksessa vallitsee rento tunnelma, joka jättää hyvän lukumielen.

Savon Sanomat: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin
Ibby Finland: Arvio: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Deborah Levy: Uiden kotiin

9789526845616

Deborah Levy: Uiden kotiin
Suom. Laura Vesanto
Romaani, 144 s.
Fabriikki, 2016

Booker-ehdokkuudellakin huomioitu Uiden kotiin on ensimmäinen Deborah Levylta suomennettu teos. Uiden kotiin on surrealistinen pieni aarrearkku, jotka kätkee sisäänsä salattuja aarteita ja varjeltuja helmiä.

Teos on tunnelmaltaan unenomainen ja kerronnaltaan katkonainen. Teoksen tapahtumat näyttäytyvät salaperäisinä, aivan kuin jokaisella hahmolla olisi jokin salaisuus varjeltavanaan, minkä vuoksi kerronta ja kieli ovat muodostuneet herkkävireisiksi. Herkkävireisyys ilmenee runollisina lauseina sekä hahmojen välisessä hailean lakonisessa dialogissa, joka korostaa  henkilöiden arvoituksellisuutta.

Teoksen tapahtumat sijoittuvat vuoden 1994 Nizzaan, jonne kuuluisa englantilainen runoilija Joe Jacobs on perheineen asettunut lomanviettoon. Teos alkaa pysäytetyn kaltaisesta kohtauksesta, jossa perhe löytää loma-asuntonsa uima-altaasta hassunkurisesti änkyttävän mutta epäilyttävältä vaikuttavan tytön. Runoilijan vaimo Isabel kutsuu kaikkien yllätykseksi altaassa polskineen Kittyn asumaan heidän luokseen.

Romaani on suhteellisen lyhyt, mikä ikään kuin korostaa sitä, että teoksen tapahtumat alkavat in medias res – suoraan tapahtumien keskipisteestä. Teoksen alku on eräänlainen kulminaatiopiste, jossa tarina kääntyy loppupuolelleen. Teoksen alun voisi sanoa enteilevän lopun aikoja. Teokseen on kirjattu runoilijan perheen koko pitkästä tarinasta vain merkillinen lopetus.

Kun Kitty muuttaa asumaan Jacobsien perheen luo suureen loma-asuntoon, Isabelin ja Joen parisuhde joutuu koetuksella entisestään. Kaunis ja herkkäsieluinen Kitty tuntee muiden hahmojen syvimmät salaisuudet ja koettelee monen lomalaisen kärsivällisyyttä. Kittysta kehkeytyy tarinan edetessä eräänlainen koetinkivi Joen uskollisuudelle.

Romaanissa erityisen viehättävää on tapahtumien etenemiseen yhdistetty unen logiikka, joka kuitenkin lopussa yllättää päämäärätietoisuudellaan. Isabel ei kutsu Kittya vieraaksi kotiinsa ilman painavaa syytä tai jonkinlaista suunnitelmaa.

Merkilliset tapaukset tihentyvät ja nopeutuvat loppua kohden kuin painajaisunessa, johon perheen tytär Nina Jacobs herää Lontoossa vuonna 2011. Koko tarina on tosiaan ollut Ninan näkemää unta. Uni on perustunut hänen muistelmiinsa ja alitajuisiin mielikuviin, jotka ovat tuottaneet tarinaan eriskummallisen vivahteen.

Vaikka teos on unenomaisuudessaan viehättävä, se kätkee unen kevyen verhon taakse myös riipaisevan tarinan kriisiytyneestä parisuhteesta ja perhe-elämästä, uskottomuudesta ja itsemurhasta. Tarinassa koskettaa etenkin perheen tyttären epätavallinen lapsuus ja suhde vanhempiinsa.

Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri

kartellin101

Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri
Suom. Einari Aaltonen
Lyhytromaani, 123 s.
Sammakko, 2015

Kartellin trubaduuri on ensimmäinen meksikolaiskirjailija Yuri Herreralta (s. 1970) suomennettu teos. Alun perin vuonna 2008 ilmestynyt esikoisteos Trabajos del reino on saavuttanut kotimaassaan suuren suosion. Herrera lasketaan jo Meksikon menestyksekkäimpiin nykykirjailijoihin. Toinen suomennos Maailmanlopun ennusmerkit ilmestyi Sammakon kustantamana tänä keväänä.

Teoksen päähenkilö Lobo on kiertävä kapakkalaulaja, joka viihdyttää humalaisia corrido-balladeillaan. Hän on Taiteilija, joka tuntee sanojen harmonian ja rytmin. Hän osaa luoda sanoista taidetta mutta myös paeta niiden avulla todellisuutta.

Eräänä iltana Lobo kohtaa Kuninkaan. Kuningas on määrätietoinen ja oman arvonsa tunteva, olemassaoloa hallitseva rikollispomo. Hän pitää yllä huumekartellia Meksikossa. Kuningas arvostaa Taiteilijan lahjakkuutta ja näin Lobo päätyy Hovin seuraksi Kuninkaan Palatsiin.

Herrera kuvaa meksikolaista huumekartellia diktatuurina, jossa yksi määrää ja muut tottelevat (ja ne, jotka eivät tottele, pääsevät herkästi hengestään). Kuninkaan Hovi on oikea juonittelijoiden pesäke. Kuningas voi olla kunnioitettu muttei varsinaisesti pidetty.

Taiteilija taas on sivustakatsoja, joka seuraa tapahtumia etäältä, mutta päästyään asumaan Palatsiin ei hänkään voi enää välttyä joutumasta tapahtumien imuun. Lobo toimii teoksessa eräänlaisena vertailuhahmona huumekartellille. Hän on avarakatseinen taiteilija, jota yhdistää kartelliin lähinnä yrittäjyys.

Kartellin trubaduuri on pieni ja tiivis teos, joka juuri ja juuri täyttää romaanin mittasuhteet. Lyhyet kappaleet ovat kuin pieniä tuokiokuvauksia, kohtauksia sieltä ja täältä. Kerrontakin luottaa ytimekkyyteen ja lakoniseen ilmaisuun. Kerronta on nokkelalla tavallaan ironista ja rehellisyydessään viihdyttävää.

Teos vaikuttaa kokonaisuudessaan kaaoksen jäsentelyltä. Lyhyellä ja ytimekkäällä muodolla pyritään rauhoittamaan ja pitämään kasassa tekstiä, joka on aiheeltaan hyvin räjähdysherkkää. Palatsissa on oltava jatkuvasti varpaillaan ja pidettävä pää kylmänä. Virheet voivat olla kohtalokkaita.

Palatsissaan asustava Kuningas ja ympärillä hyörivä Hovi tuovat teokseen tavallaan satumaisen tunnelman. Tarinaan tulee heittäydyttyä kuin corrido-balladin tarinaan, mikä saa unohtamaan teoksen ensisijaisen aiheen ja todellisuuden. Lyyrisellä kielellään teos vieraannuttaa lukijan kartellin kauheuksista ja tuo veriset hirmuteot lukijan iholle toista reittiä satumaisella kulissillaan.

Herrera onnistuu kertomaan kotimaansa nykytilanteesta tyylikkään kaunokirjallisella tavalla, taiteellisesta eleganssista tinkimättä.

Viimeksi Roberto Bolañon teoksia suomentanut Einari Aaltonen on jälleen kerran tehnyt laadukkaan käännöksen, joka lukijan on helppo vastaanottaa. Herreran lyyriset lauseet on onnistuttu kääntämään sekä sisältönsä että muotonsa säilyttäen.

Kritiikki on julkaistu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen ainejärjestön virallisessa julkaisussa, Ekhossa, joulukuussa 2015.