Siri Kolu: Me Rosvolat: Karkkikumous!

9789511304289

Siri Kolu: Me Rosvolat: Karkkikumous!
Lastenromaani, 176 s.
Otava, 2016

Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarja on edennyt jo kuudenteen osaan, jossa rosvomaailman nuoret tulevaisuuden toivot pääsevät suorittamaan ensimmäisen oman keikkansa.

Lasten lauantaipäivien suurinta ilonaihetta uhkaa karkkitehtailija Jyrängin viheliäs lisäaine, joka pistää makuaistin täysin sekaisin. On koittanut operaatio Karkkimyrskyn aika.

Samoin kuin aivan kirjasarjan alussa, jossa 10-vuotias Vilja Vainisto napattiin mukaan rosvoarkeen, on tämänkin teoksen keskiössä eräänlainen kidnappaus. Hele Rosvolan johtama Pikipiraattien rosvoryhmä päättää auttaa Helen pikkuveljen uutta upporikasta koulutoveria Julius Jyränkiä, jonka isä havittelee karamellimarkkinoiden yksinvaltiutta. Oikeamielisenä Julius kääntyy isäänsä vastaan, kun tämä ryhtyy äärimmäisiin keinoihin voittaakseen karkinsyöjien jakamattoman huomion makeistuotteilleen. Pikipiraatit lavastavat Juliuksen kidnappauksen ja vaativat tämän isää luopumaan suunnitelmistaan. Rosvolamaisesti keikka etenee kommelluksien kautta maaliin.

Karkkikumous! -kirjassa tärkeintä ei tällä kertaa ole keikka ja siitä onnistuneesti suoriutuminen. Kolu on syventänyt tarinaa siten, että tosiasiassa kirja käsittelee enemmänkin rosvojen välisiä valta- ja ystävyyssuhteita sekä nuorten rosvojen itsenäistymistä. Kidnappauskeikka sujuu Pikipiraateilta niin rutiininomaisesti, etteivät he itsekään tajua sitä ensimmäisekseen.

Teoksen kertojana toimii edelleen Vilja Vainisto, jonka ajatuksia rosvomaailman ja tavisarjen välillä käsitellään myös aiempaa syvällisemmin. Vilja joutuu vaikeiden kysymysten ääreen. Hänen tulee pohtia muun muassa omaa moraalikäsitystään, ystävyyssuhteitaan ja tulevaisuuttaan. Kirjan lopetus jää avoimeksi, mikä viittaa siihen, että sarjassa tullaan näkemään vielä ainakin seitsemäs osa.

Me Rosvolat -kirjoissa parasta on niiden ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita heijastelevat piirteensä. Jyrängin karkkien lisäaineet ovat taatusti saaneet vaikutteita natriumglutamaatti-kohusta.

Me Rosvolat on kirjasarjana muutenkin hyvin sympaattinen teossarja. Rosvoloiden Robin Hood -tyylinen ryöväily vain PuPo:ilta (puoliporvareilta) tai KoPo:ilta (kokoporvareilta) tuntuu heti paljon hyväksyttävämmältä ja oikeudenmukaisemmalta, kuin pienituloisten ahdistelu. Rosvoloita ei edes paperiraha (tai Hiirenpierut, kuten he itse sitä kutsuvat) kiinnosta, vaan tärkeämpää on kunnon herkkusaalis, kuten leivonnaiset ja tietenkin ne karkit.

Arvostelu on julkaistu myös Suomi lukee -sivustolla.

Savon Sanomat: Siri Kolu: Me Rosvolat – Karkkikumous!

Mainokset

Roald Dahl: Iso kiltti jätti

9789518840346

Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Suom. Tuomas Nevanlinna
Kuv. Quentin Blake
Lastenromaani, 231 s.
Art House, 2016

Roald Dahlin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, minkä johdosta Art House -kustantamo on julkaissut joitain Dahlin teoksia uusintapainoksina. Samasta syystä on jo aiemmin kesällä saatu elokuvateattereihin filmatisointi Dahlin lastenromaanista Iso kiltti jätti (The BFG, 1982).

Uusi elokuva ja uusintapainokset kirjoista toimivat hyvänä muistutuksena Dahlin kattavasta tuotannosta, joka ei ole ajan kulumisesta kärsinyt. Iso kiltti jätti hykerryttää edelleen.

Iso kiltti jätti alkaa hirviöhetkestä eli hetkestä ”tiettyyn aikaan keskellä yöllä, jolloin kaikki lapset ja aikuiset ovat syvässä, syvässä unessa ja kaikki mustat otukset tulevat ulos piiloistaan ja saavat tehdä mitä mielivät.”

Aloitustilanne olisi otollinen kaameuksille, mutta hirviöhetken aikaan orpokodin ikkunasta ulos kurkistava Sohvi ei tapaakaan ilkeää petoa vaan kiltin jättiläisen. Isolla kiltillä jätillä eli IKJ:llä on salaisuus, jonka vuoksi ei sovi paljastua ihmisille. Sohvin maailman mullistava seikkailu alkaa, kun IKJ:n on otettava hänet mukaansa jättiläisten maahan ikuisiksi ajoiksi.

Elämä muiden jättiläisten keskuudessa ei ole helppoa Sohvin kaltaiselle ihmisparsalle, kuten IKJ häntä nimittää. Muut jätit nimittäin haukkaavat säälittä ravinnokseen näitä ihmisparsoja.

Vaikka Dahlin kertomus on tuttuun tapaan karu ja ankara, sille ei siltikään malta olla nauramatta. Teoksen hykerryttävä osuus piilee IKJ:n käyttämässä kielessä, joka on hassun nurinkurista ja paikoin hieman alkeellista: ”Tässä laskipotta Jättiläismaassa hyvät syömelöt niin kuin ananas ja persia ei kerta kaikkiaan kasva. Mikään ei kasva paitsi yksi erityisen öklö vihannes. Sen nimi on perskurkkana.”

Jättiläismaassa muutkin asiat ovat hieman nurin kurin. IKJ:n herkkujuoman, Poplimon, kuplat poreilevatkin alaspäin, mikä tietenkin aiheuttaa ennennäkemättömiä poksutuhnuja. Olin katsomassa kirjan elokuvaversiota dubattuna päivänäytöksessä, jossa sali oli tupaten täynnä lapsiperheitä. Voi sitä salissa yltynyttä riemua, kun IKJ päästi elokuvassa ensimmäiset poksutuhnunsa. Dahl todella tietää, mistä lapsille kannattaa kirjoittaa.

Iso kiltti jätti ei kovasti eroa Dahlin muista tunnetuimmista teoksista. Asetelma on samankaltainen kuin esimerkiksi Matildassa ja Jali ja suklaatehdas -kirjassa. Pahikset (tässä jättiläiset) ovat todella iljettäviä ja vastenmielisiä hahmoja, jotka ylittävät ilkeydessään kaikki rajat. Hyvikset (kuten Sohvi ja IKJ) taas ovat surkeita, hieman väärinymmärrettyjä ja syrjittyjä hahmoja, jotka kokevat köyhyyttä, kurjuutta tai väkivaltaa ja elävät raskasta elämää.

Tarinan edetessä asetelma kuitenkin kääntyy aina nurin. Lopulta paha saa palkkansa ja hyvien hahmojen elämä kääntyy parempaan suuntaan. Tarina on tuttu, mutta Dahl vie sen joka kerta kärjistyksillään täysin uudelle tasolle.

Dahl-filmatisoinneista Matilda ja lasten kapina (1996, ohj. Danny DeVito) jatkaa suosikkinani edelleen. Matildassa on tavoitettu Dahlin karu tyyli, eikä sitä ole pyritty pehmittelemään.

Iso kiltti jätti -elokuva (2016, ohj. Steven Spielberg) tuntui hieman laimennetulta versiolta Dahlin tekstistä. Toisaalta alkuperäistarinan muokkaaminen on katsottava elokuvan eduksi. Elokuvaan on ilmestynyt uusia kohtauksia, jotka toimivat uskottavasti suhteessa alkuperäistekstiin ja tarjoavat kirjansa lukeneelle virkistävän lisän tuttuun tarinaan. Lisäksi elokuva oli visuaalisesti huikea, kuten Spielbergilta saattaa olettaa.

Elokuvaversio eroaa muutenkin suomennetusta kirjasta. Tuomas Nevanlinna on hyödyntänyt käännöksessään kotoutustekniikkaa. Kirjan lopussa ei matkata Lontooseen tapaamaan Englannin kuningatarta ja pyytämään apua tämän armeijalta, kuten elokuvassa tapahtuu. Kirjassa IKJ ja Sohvi pyytävät apua Suomen dresipentiltä.

Myös muita kirjan kohtauksia ja yksityiskohtia on paikannettu Suomeen. IKJ esimerkiksi yrittää selittää Sohville, että jättiläisten mukaan ihmisparsat eri puolilla maailmaa maistuvat erilaisilta:

”Ihmisparsat Hampurista maistuu sämpylöiltä”, Jättiläinen jatkoi.

”Tottakai”, Sohvi sanoi. ”He maistuvat hampurilaisilta.”

”Väärin!” huusi jättiläinen ja hakkasi käsillä reisiään. ”Hampurilaiset Hampurista maistuvat sämpylöiltä koska ne maistuu porilaisilta.”

”Miltä Porin asukkaat sitten maistuvat?” Sohvi kysyi.

”Hampurilaisilta”, jättiläinen huusi voitonriemuisena. ”Meheviltä hampurilaisilta”

Nevanlinnan käännös on ällistyttävän hyvin tehty. Tarinan siirtäminen Suomen maaperälle ja Presidentinlinnaan on taatusti ollut vaativa työ.

Käännös ei mene pilalle sittenkään, vaikka kirja sisältää Quentin Blaken alkuperäiskuvituksen. Kuvat myötäilevät tarinaa ja varastavat huomion vain sopivilla hetkillä.

Lukutoukan kulttuuriblogi: Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Episodi: Elokuva-arvio: Iso kiltti jätti

Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia

Koiranne-alkaa-kohta-kukkia-–-Andrus-Kivirähk-217x350

Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia
Suom. Heli Laaksonen
Kuv. Joel Melasniemi
Lastenkertomuksia, 79 s.
Otava, 2016

Virolaisen Andrus Kivirähkin lyhyet lastenkertomukset ovat hauskinta luettavaa hetkeen aikaan. Kokoelman on suomentanut sanamaija Heli Laaksonen ja kuvituksesta vastaa muusikkonakin tunnettu Joel Melasniemi. Teos jakaantuu vuodenaikojen mukaan neljään osaan ja sisältää yhteensä 21 parin sivun mittaista kaskua.

Kivirähkin laji on absurdi komiikka, joka kukkii arkisesta maaperästä ammentaen. Kertomusten hahmot ovat useimmiten (lemmikki)eläimiä ja lapsia, mutta myös kalamiehen kinnas, hirmuinen purukumi ja keväinen koirankakka heräävät henkiin omissa tarinoissaan.

Kertomusten absurdi hauskuus piilee yllättävissä tilanteissa ja hupsuissa hahmoissa. Koiranne alkaa kohta kukkia on kaunis nimi kirjalle, mutta myös suora käännös alkuperäisestä nimestä Kaka ja kevad olisi selventänyt Kivirähkin kertomusten tyyliä.

Kirjan aloittava kertomus ”Kakka ja kevät” kertoo tarinan koirankakasta, joka elää eläin- ja ihmisvilinässä keskellä puistoa mutta tuntee itsensä kovin yksinäiseksi ilman ystävää. Lopulta kakka löytää elämänsä rakkauden voikukasta. Kertomus on huvittava, etenkin, kun lukija huomaa tuntevansa empatiaa lohdutonta koirankakkaa kohtaan. Lopuksi on mahdotonta olla iloitsematta, kun kakka ja kukka viimein löytävät toisensa.

Teoksen nimi juontuu ”Kirjava koira” -nimisestä tarinasta, jossa koiran turkki elää vuodenaikojen mukaan ja alkaa kukkia keväisin. Tarina alkaa huolestuttavasta tilanteesta, kun Valtteri huomaa koiransa vatsan muuttuneen keltaiseksi. Koira kiikutetaan eläinlääkärille, joka toteaa tilanteen normaaliksi: ”Nyt on syksy. Ruska-aikaan luonto kellastuu ja lakastuu. Sellaista elämä on.” Eläinlääkärin toteamus vaikuttaa niin loogiselta, että sen voisi ottaa jopa todesta, jollei se samalla olisi niin hullunkurinen.

”Pikku paukku” -tarinassa taas selitetään ilmavaivat uusiksi. Päiväkodin lapset käyvät vakavaa keskustelua paukkujen vapauttamisesta kuuhun, sillä Mikko on kuullut, että paukut ovat kosmonautteja. Pieruhuumoria hyödyntävä tarina on vakavasta tyylistään johtuen suorastaan hervoton malliesimerkki Kivirähkin omaperäisestä huumorista.

Teokseen on panostettu maineikkailla tekijöillä. Heli Laaksosen suomennos vaikuttaa hyvin toimivalta, sillä tekstiä ei edes huomaa käännetyksi. Yleiskielelle suomentaminen on tainnut olla Laaksoselle erikoinen tehtävä.

Joel Melasniemen kuvitus on pääosin onnistunutta, vaikka välillä kuvat paljastavat etukäteen seuraavan sivun tapahtumia. Kuvituksen sijaintia olisi voinut harkita uudemman kerran. Parhaimmillaan Melasniemen kuvitus toimii mielikuvituksen tukena.

Tuglas-seura: Kirjahylly: Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia
Nousu: Koiranne alkaa kohta kukkia – Andrus Kivirähk