Juan Manuel: Kreivi Lucanor ja Patronio

9789525710281

Juan Manuel: Kreivi Lucanor ja Patronio
Suom. Arto Rintala
Novelleja, 303 s.
Faros, 2014

Juan Manuelin opettavaisia tarinoita sisältävä teos Kreivi Lucanor ja Patronio (Libro de los exiemplos del Conde Lucanor e de Patronio) ilmestyi jo keskiajalla, joten sitä voidaan pitää yhtenä novelliperinteen varhaisimmista teoksista. Tarkalleen ottaen teos on vuodelta 1335, joten se on Bocaccion nykynovelliperinteen esi-isänä pidettyä Decameronea varhaisempi teos.

Decameronen tapaan Kreivi Lucanor ja Patronio koostuu kehyskertomuksesta ja siihen upotetuista opettavaisista tarinoista. Rakenne on tyypillisen keinotekoinen ja toistuu samankaltaisena joka luvussa.

Jokaisen luvun aluksi Kreivi Lucanor kääntyy neuvonantajansa Patronion puoleen, joka opastaa kreiviä hankalissa tilanteissa esimerkkikertomusten avulla. Kreivi hyväksyy Patronion neuvot oikeamielisinä ja toimii niiden mukaisesti.

Lukujen lopuksi kirjan kirjoittaja don Juan tuo itsensä esille ja sepittää kertomuksista tiivistetyt säkeet, kuten: ”Älä julmin lyönnein lasta opasta – on opin sanat turhia vailla iloa” tai  ”Jos Herralta saat kamppailussa taivaallisen suojan, jatka kunnes taisto johtaa sinut luokse Luojan”.

Kirjan lopusta löytyy lisäksi osioita, jotka koostuvat pitkälti yksittäisistä sananparsista ja mietelauseista.

Teoksen esipuheessa espanjan keskiaikaista kirjallisuutta tutkinut suomentaja Arto Rintala selvittää hyvin seikkaperäisesti kirjailija don Juanin elämää ja teoksia. Esipuheesta selviää myös teoksen syntykonteksti ja merkitys länsimaisen kirjallisuuden historialle.

Rintalan mukaan don Juanin teos on jatkoa keskiaikaiselle exempla-perinteelle eli esimerkkikertomuksille. Kreivi Lucanor ja Patronio -teoksen tyyli on  opettavainen ja kertomusten opetukset noudattavat kristillistä ajattelua. Tarinoiden keskiössä vaihtelevat ihmisluontoon olennaisesti kuuluvat erilaiset synnit ja rikkomukset Jumalaa kohtaan.

Don Juan ei keksinyt kaikkia kirjan kertomuksia suoraan omasta päästään. Kokoelmassa on hyödynnetty laajasti vaikutteita esimerkiksi itämaisista tarina-aiheista, raamatullisista kertomuksista sekä arabialaisesta ja juutalaisesta kulttuurista.

Kreivi Lucanor ja Patronio -teoksen vaikutus myöhemmälle kirjallisuudelle on ollut yllätävän suorasukainen. Esimerkiksi H. C. Andersenin satuna tunnettu Keisarin uudet vaatteet ja Shakespearen tunnetuksi tekemä Kuinka äkäpussi kesytetään ovat alkujaan ilmestyneet don Juanin nimissä.

Nykylukijalle monet teoksen opetuksista vaikuttavat itsestäänselviltä. Historian saatossa opetukset ovat yleistyneet normeiksi. Toisaalta keskiaikainen sotaisa ajattelumaailma tuntuu nykylukijasta vieraalta ja luotaantyöntävältä.

Kokonaisuudessaan teos on mielenkiintoinen katsaus keskiaikaiseen todellisuuteen ja aatemaailmaan sekä Iberian niemimaan (nyk. Espanjan) uudelleenvalloituksen historiaan.

Kiiltomato: Esimerkillisten tarinoiden kirja

Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia

Koiranne-alkaa-kohta-kukkia-–-Andrus-Kivirähk-217x350

Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia
Suom. Heli Laaksonen
Kuv. Joel Melasniemi
Lastenkertomuksia, 79 s.
Otava, 2016

Virolaisen Andrus Kivirähkin lyhyet lastenkertomukset ovat hauskinta luettavaa hetkeen aikaan. Kokoelman on suomentanut sanamaija Heli Laaksonen ja kuvituksesta vastaa muusikkonakin tunnettu Joel Melasniemi. Teos jakaantuu vuodenaikojen mukaan neljään osaan ja sisältää yhteensä 21 parin sivun mittaista kaskua.

Kivirähkin laji on absurdi komiikka, joka kukkii arkisesta maaperästä ammentaen. Kertomusten hahmot ovat useimmiten (lemmikki)eläimiä ja lapsia, mutta myös kalamiehen kinnas, hirmuinen purukumi ja keväinen koirankakka heräävät henkiin omissa tarinoissaan.

Kertomusten absurdi hauskuus piilee yllättävissä tilanteissa ja hupsuissa hahmoissa. Koiranne alkaa kohta kukkia on kaunis nimi kirjalle, mutta myös suora käännös alkuperäisestä nimestä Kaka ja kevad olisi selventänyt Kivirähkin kertomusten tyyliä.

Kirjan aloittava kertomus ”Kakka ja kevät” kertoo tarinan koirankakasta, joka elää eläin- ja ihmisvilinässä keskellä puistoa mutta tuntee itsensä kovin yksinäiseksi ilman ystävää. Lopulta kakka löytää elämänsä rakkauden voikukasta. Kertomus on huvittava, etenkin, kun lukija huomaa tuntevansa empatiaa lohdutonta koirankakkaa kohtaan. Lopuksi on mahdotonta olla iloitsematta, kun kakka ja kukka viimein löytävät toisensa.

Teoksen nimi juontuu ”Kirjava koira” -nimisestä tarinasta, jossa koiran turkki elää vuodenaikojen mukaan ja alkaa kukkia keväisin. Tarina alkaa huolestuttavasta tilanteesta, kun Valtteri huomaa koiransa vatsan muuttuneen keltaiseksi. Koira kiikutetaan eläinlääkärille, joka toteaa tilanteen normaaliksi: ”Nyt on syksy. Ruska-aikaan luonto kellastuu ja lakastuu. Sellaista elämä on.” Eläinlääkärin toteamus vaikuttaa niin loogiselta, että sen voisi ottaa jopa todesta, jollei se samalla olisi niin hullunkurinen.

”Pikku paukku” -tarinassa taas selitetään ilmavaivat uusiksi. Päiväkodin lapset käyvät vakavaa keskustelua paukkujen vapauttamisesta kuuhun, sillä Mikko on kuullut, että paukut ovat kosmonautteja. Pieruhuumoria hyödyntävä tarina on vakavasta tyylistään johtuen suorastaan hervoton malliesimerkki Kivirähkin omaperäisestä huumorista.

Teokseen on panostettu maineikkailla tekijöillä. Heli Laaksosen suomennos vaikuttaa hyvin toimivalta, sillä tekstiä ei edes huomaa käännetyksi. Yleiskielelle suomentaminen on tainnut olla Laaksoselle erikoinen tehtävä.

Joel Melasniemen kuvitus on pääosin onnistunutta, vaikka välillä kuvat paljastavat etukäteen seuraavan sivun tapahtumia. Kuvituksen sijaintia olisi voinut harkita uudemman kerran. Parhaimmillaan Melasniemen kuvitus toimii mielikuvituksen tukena.

Tuglas-seura: Kirjahylly: Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia
Nousu: Koiranne alkaa kohta kukkia – Andrus Kivirähk