Tomás Eloy Martínez: Santa Evita

Tomás Eloy Martínez: Santa Evita
Suom. Anu Partanen
Romaani, 385 s.
WSOY, 1996

Argentiinan politiikan avainhenkilönä ja entisen presidentin Juan Perónin puolisona tunnettu näyttelijä Eva Perón (1919–1952) nousi kuoltuaan likipitäen pyhimykseksi.

Hänen ruumiinsa balsamoitiin, jotta se säilyisi ikuisesti, mutta sittemmin ruumis ehti seikkailla ympäri maailmaa ennen varsinaista haudan lepoa.

Eva Perón eli Evita villitsi kansaa ja keräsi palvojia etenkin työväenluokan keskuudesta, vaikka Perónien omaehtoisessa politiikassa (justicialismo) oli myös fasistisia piirteitä.

Avun tarpeessa olleet ihmiset lähestyivät kirjeillään ja kokoontuivat kuulemaan mieluummin presidentin puolisoa – köyhien kuningatarta – kuin itse presidenttiä.

Tomás Eloy Martínezin romaani Santa Evita (Santa Evita, 1995) kertoo kaiken tämän, mutta erityisesti se keskittyy siihen, mitä tapahtui Evitan ennenaikaisen kuoleman jälkeen.

Eva Perónin kuolemaan johti haavainen kohtusyöpä. Anemia riudutti hänen ruumistaan, ja kuollessaan hän oli enää varjo entisestä. Vainajan ruumis painoi vain 35 kiloa.

Presidentti Perón oli joutunut ahtaalle jo ennen puolisonsa kuolemaa, mutta Evitan kuoltua hänen suosionsa vasta alkoikin hiipua. Peronismi ei enää miellyttänyt myöskään Argentiinan armeijaa. Sotilasvallankaappaus tapahtui kolme vuotta Evitan kuoleman jälkeen.

Evitan ympärille syntyneen kultin myötä armeija alkoi kokea balsamoidun ruumiin uhaksi. Käynnistyi tapahtumaketju, jonka myötä ruumis kaapattiin 16 vuodeksi, ennen kuin se viimein palautettiin Juan Perónille, joka oli itse sillä välin paennut Espanjaan. Perónin uusi puoliso María Estela Martínez de Perón toi Evitan ruumiin lopulta takaisin Buenos Airesiin 1974.

Tässä kohtaa tarinaa Marinez on turvautunut romaanissa omaan mielikuvitukseensa. Romaani perustuu fiktiiviseen väitteeseen, että espanjalainen lääkäri Pedro Ara olisi valmistanut balsamoidusta ruumiista kolme kopiota, jotka sijoitettiin hämäykseksi eri puolille maailmaa. Oikea ruumis oli määrä haudata kaikessa hiljaisuudessa, jotta se ei joutuisi vääriin käsiin, niin kuin todellisuudessa lopulta kävikin.

Evitan ja hänen balsamoidun ruumiinsa lisäksi romaanissa päähenkilön asemaan nousee myös eversti Carlos Eugenio Moori Koenig, joka ottaa tehtäväkseen piilottaa aidon ruumiin sekä huolehtia kopioista ja muista käytännön järjestelyistä. Kuitenkin lopulta myös eversti saa todeta tulleensa petkutetuksi. Tuntuu kuin Evitan ruumis tietoisesti pyrkisi säilymään piilossa ja pahojen kynsien tavoittamattomissa.

Santa Evita on metaromaani, joka kyseenalaistaa perinteisen faktan ja fiktion välisen rajan määrittelyn. Kirjailija ottaa romaanin sivuilla useasti kantaa kirjoitukseensa ja pohdiskelee ylipäätään historiankirjoituksen fiktiivistä luonnetta.

”Olen koko ikäni kapinoinut valtaapitäviä vastaan, jotka kieltävät tai silpovat historiaa, ja heidän rikostovereitaan vastaan, jotka vääristävät sitä tai painavat sen unohduksiin. Olisin rikkonut itseäni vastaan jos olisin päästänyt tarinan menemään”, roomanin kertoja toteaa kirjan loppupuolella, kun käy ilmi, että koko hänen spekuloimansa tarina onkin menossa uusien lausuntojen valossa uusiksi.

Romaanin kerronta etenee tyylillisesti vaihdellen: väliin ulkopuolisena epäsuorana kerrontana, väliin haastatteluista litteroituna suorana kerrontana. Kirjoittaja tuo näin esiin myös romaanin tiedonhaun ja taustoituksen luonnetta. Hän pyrkii kokoamaan kaikki tarinat yhteen.

Ääneen pääsevät monenlaiset Evitan tai tämän ruumiin kanssa tekemisissä olleet ihmiset. Jokaisen kuva ruumiista on omanlaisensa, jokaisen kertomus erilainen. Niistä on mahdotonta muodostaa yhtä suoraviivaista tarinaa, ja siksipä vyyhti onkin välillä varsin sotkuinen.

Lopputulos on moniaalle kurkottava, hädin tuskin kasassa pysyvä romaani, joka pyrkii tilkitsemään joka aukon Evitan ruumiin salaperäisessä tarinassa – silläkin uhalla, että romaanin tuhti sivumäärä uhkaa viedä pohjan kertomuksen hohdolta.

Romaanin kirjoittamista motivoikin myytin purkamisen tai ainakin sen näkyväksi tekemisen tarve. Joten kenties tarinalta on tarkoituskin viedä kaikki hohto ja kimallus?

Evita-kultin ja uskomusten vahvuutta ilmentää esimerkiksi se, miten usein kertoja toteaa varoitetun, ettei hänen pitäisi ryhtyä käsittelemään aihetta. Evitan ruumiin ympärillä nähtiin kirous: kaikki, jotka olivat jotenkin tekemisissä ruumiin kanssa, päätyivät alttiiksi tuholle ja turmiolle.

Vaikka Perónien politiikasta, peronismista, ollaan montaa mieltä, Eva Perónin kohtalo on kuitenkin kaikessa traagisuudessaan – ja tämän ruumiin kohtalo jopa kaikessa hirtehisyydessään – kiinnostanut ihmisiä jo vuosikymmenien ajan ja kiinnostaa vielä edelleenkin. Martínezin romaanin pohjalta sovitettiin vastikään seitsenosainen minisarja Santa Evita (2022), joka on Suomessa katsottavissa ainakin Disney+-suoratoistopalvelussa. Evitan roolissa nähdään uruguaylaisnäyttelijä Natalia Oreiro.

Eva Perónin tarina tunnetaan myös teatterista ja elokuvista. Evita-musikaali tuli tunnetuksi Madonnan tähdittämänä elokuvaversiona 1996, mutta varsinainen Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen käsikirjoittama palkittu musikaali on jo vuodelta 1978. Evita-musikaalia esitetään edelleen. Keväällä 2023 esitys pyörii Porin teatterissa Christian Lindroosin ohjaamana.

Lue lisää:

Suomeksi Evitasta on ilmestynyt myös Alicia Dujovne Ortizin elämäkerta Evita – Köyhien kuningatar (Otava, 1997, suom. Anna-Maija Viitanen). Lisäksi Evitaa on käsitelty Antje Windgassenin tietokirjassa Diktaattorien naiset (Atena, 2006, suom. Ilona Nykyri). Peronismismiin puolestaan voi tutustua esimerkiksi kuuntelemalla Ylen viisiosaisen Peronismi-podcastin.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s