Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria

escobar

Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria
Suom. Sari Selander
Muistelmat, 461 s.
Like, 2017

Kolumbialainen toimittaja, malli ja uutisankkuri Virginia Vallejo kirjoittaa muistelmillaan läpivalaisun tunnetun rakastajansa Pablo Escobarin elämään.

Virginia Vallejon muistelmat ovat kirjoittajansa itsensä näköiset, vaikka kertovatkin lopulta enemmän hänen entisestä kumppanistaan. Viihdearvolla ratsastava teos sortuu välistä ylilyönteihin, mikä syö teoksen uskottavuutta.

Maineikas kokaiinin salakuljettaja varastaa valtavan tilan Vallejon elämästä, vaikka pari on yhdessä vain muutaman vuoden. Vallejon muistelmista paljastuu, miten Escobar seuraa hänen tekemisiään vielä vuosia sen jälkeen, kun suhde on jo laantunut.

Vallejon tapa kirjoittaa jakaa taatusti mielipiteitä. Toisaalta teksti on napakkaa ja tiedon välittämisen kannalta korkealaatuista, kuten toimittajalta saattaa olettaa.

Paikoin tekstiä kuitenkin värittävät turhamaisuudet ja oman julkisuuskuvan pönkittäminen. Tämä ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti huono asia, vaan se on myös hyvin paljastavaa ja kertoo paljon kirjoittajastaan.

Vallejo on itsevarma kirjoittaja ja syystäkin. Kuten hän teoksessaan kertoo, joutui hän monien eri tahojen mustamaalaamaksi ja herjaamaksi ollessaan suhteessa Pabloon ja erityisesti suhteen jälkeen, vaikka tieto heidän suhteestaan ei koskaan ollutkaan virallisesti julkista.

Vallejo tarvitsi itsevarmuutta ja ennen kaikkea rohkeutta selvitäkseen hengissä. Tätä ei voi kukaan kieltää, mutta ajoittainen namedroppailu ja oman lukeneisuuden turha korostaminen tekevät vain hallaa Vallejon itsevarmuudelle. Kirjoittajan älykkyys käy lukijalle riittävästi ilmi muillakin tavoin.

Muistelmissaan Vallejo ei niinkään keskity oman uransa valottamiseen, vaikka sitäkin toki sivutaan. Kirjoittaahan hän joka tapauksessa omasta näkökulmastaan. Erityisesti Vallejo toimii kuitenkin Pablo Escobarin elämän sivustakatsojana ja lopulta tämän elämäkerturina.

Jo teoksen aloituskappale, jossa Vallejo vasta tapaa ensimmäisen kerran Escobarin kuvaa ihmeen osuvasti, mitä Vallejon elämään on luvassa: vaaraa, viettelyä, äkkipikaisuutta ja kieroutunutta huumoria. Vallejo kirjoittaa ensimmäisestä tapaamisestaan Escobarin kanssa:

”Singahdamme matkaan Escobar veneen ratissa. Kuin vauhdin hurman hypnotisoimana hän kiitää joen pintaa väistellen eteen osuvia esteitä, aivan kuin tuntisi ennestään joka ikisen mutkan, kiven ja pyörteen, veteen kaatuneen puun ja pinnalla kelluvan tukin. Ikään kuin hän haluaisi tehdä meihin vaikutuksen ja näyttää kykenevänsä pelastamaan meidät ties mistä vaaroista, jotka ehdimme siinä vauhdissa hädin tuskin edes rekisteröidä, kun ne jo katoavat näköpiiristä ja saavat meidät epäilemään niitä mielikuvituksemme tuotteiksi. Pyörryttävä matka kestää melkein tunnin, ja perille päästyämme meistä tuntuu kuin olisimme tulleet suin päin alas Niagaran putouksia. Olen vaikuttunut. Tajuan että edellisen tunnin aikana joka ikinen sekunti henkemme oli kuskimme hiuksenhienojen laskelmien varassa – tuon meihen, joka näyttää syntyneen paitsi rikkomaan omia rajojaan myös pelastamaan muiden henkiä, mistä hän saa vastineeksi ihailua, kiitollisuutta, ja vuolaita kehuja.”

Vallejon tekstissä on tiettyjä teatraalisia aineksia. Hän onnistuu monesti glorifioimaan mitä ahdistavimpia ja pelottavimpia hetkiä elämästään.

Vallejo kirjoittaa hyvin omaäänisesti ja tuo ääni kuuluu selvästi kolumbialaiselle diivalle, jonka maineen hän on onnistunut säilyttämään kovista kokemuksistaan huolimatta. Vallejon diivan olemus käy teoksesta selvästi ilmi välillä holtittomanakin turhamaisuutena.

Kenties juuri kirjoittajan turhamaisuuden vuoksi teos kärsii paikoin uskottavuudesta. Yltiödramaattiset kuvaukset nuoren parin salaisista kohtaamisista tuovat lukijan mieleen lähinnä rikos- ja toimintaelokuvat. Teokseen on yritetty ladata ehkä turhan paljon viihdearvoa, jolloin sen kiinnostavuus kärsii.

Uskottavuutta syövät myös sellaiset yksityiskohdat kuin pitkät suorat lainaukset vuosikymmenten takaisista keskusteluista. Tuntuu jopa arveluttavalta, että Vallejo esittää joitain asioita suorina lainauksina sen sijaan, että referoisi käytyjä keskusteluja. Yllättävän monissa yhteyksissä teokseen onkin viitattu virheellisesti romaanina.

Pablo Escobarista, Kolumbian huumesodista ja huumeiden salakuljetuksesta ylipäätään on viime vuosina kirjoitettu ja filmattu huomattava määrä teoksia, mikä onkin herättänyt kritiikkiä. Miksi viihdeteollisuus ratsastaa aina muiden kärsimyksen kustannuksella?

Teoksen pohjalta on vuonna 2017 kuvattu espanjalaisen Fernando León de Aranoan ohjaama samanniminen elokuva, jonka pääosassa Vallejoa ja Escobaria näyttelevät Penélope Cruz ja Javier Bardem.

Katso myös: Thierry Noël: Hopeaa vai lyijyä? Kokaiinikuningas Pablo Escobarin elämä

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Virginia Vallejo: Rakastin Pabloa, vihasin Escobaria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s