The Shape of Water (2017)

shape_of_water_juliste_lopullinen_gg-page-001

The Shape of Water (2017)
USA, elokuva, 123 min, draama/seikkailu/fantasia
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro & Vanessa Taylor
Pääosissa: Sally Hawkins, Michael Shannon, Richard Jenkins & Octavia Spencer

The Shape of Water on uusin tuotos Guillermo del Toron maagisesta maailmasta, jonka aiempana hedelmänä on saatu nauttia muun muassa elokuvasta Faunin labyrintti (El laberinto del fauno, 2006). Sittemmin meksikolainen käsikirjoittaja-ohjaaja on siirtynyt amerikkalaisten valtavirtaelokuvien pariin.

The Shape of Water on liikuttava tarina puhekyvyttömän naisen, Elisan (Sally Hawkins) ja tutkimuskäyttöön vangitun vesiolennon välillä. Elisa ja hänen ystävänsä Zelda (Octavia Spencer) työskentelevät kylmän sodan aikaan amerikkalaisen huippusalaisen tutkimuslaboratorion siivoojina.

Yhtenä päivänä kiivasluonteinen agentti Strickland (Michael Shannon) kuljettaa laboratorioon Amazonin sademetsästä vangitun vesipedon, jota alkuperäisasukkaiden kerrotaan palvoneen jumalana. Vesiolento on ihmismäinen, mutta se ei pärjää kuivalla maalla. Strickland kiduttaa sen lähes kuoliaaksi.

Tapa, jolla puhekyvytön Elisa rakastuu kummajaiseksi nimitettyyn vesiolentoon tuo mieleen Iida Rauman romaanin Seksistä ja matematiikasta (Gummerus, 2015), jossa kehitysvammaisen hahmon avulla herätellään kritiikkiä järjen ylistystä kohtaan ja kysymyksiä ihmisenä olon kokemuksesta. Elokuva kritisoi ajattelutapaa, jossa vammaisuus tai puhekyvyttömyys nähdään yksioikoisesti jonkin puutteena.

Samoin Laura Gustafssonin romaani Anomalia (Into, 2013) on relevantti vertailukohde elokuvan tematiikalle. Gustafssonin romaanissa kuvatut susilapset Amala ja Kamala vertautuvat samalla tavalla rajankäyntiin ja hierarkisointiin ihmisen ja eläimen välillä.

Elisa ja vesiolento jakavat yhteisen kielen ja myös vesi tuntuu olevan heille yhteinen elementti. He kokevat olevansa ehkä lähempänä toisiaan kuin Elisa tuntee olevansa muita ihmisiä kohtaan. Elokuva käsittelee ihmisyyskäsitteen laajuutta hyödyntäen posthumanistista tematiikkaa. Mikä tekee yhdestä ihmisen ja toisesta otuksen?

Elokuva sijoittuu 1960-luvun Yhdysvaltoihin osoittaen kärjistetysti länsimaisen ihmiskuvan historiallisen muotoutumisen; mustat ja vammaiset kelpaavat vain siivoojiksi, kun suurmiehet tekevät historiaa.

Puhekyvytön Elisa ja musta Zelda elokuvan sankarihahmoina ovat selvästi marginaalista esiin nostettuja. The Shape of Water paikkaa osaltaan historiallisia vääristymiä.

Episodi: The Shape of Water – elokuvan arvostelu
Sylvi: The Shape of Water

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s