Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja

Puhelinkeskusteluja

Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja
Suom. Einari Aaltonen
Novellikokoelma, 232 s.
Sammakko, 2017

Puhelinkeskusteluja (Llamadas telefónicas, 1997) on Roberto Bolañon esikoisnovellikokoelma, joka julkaistiin ennen kulttikirjailijan suosioon syösseitä pääteoksia Kesyttömät etsivät (Sammakko, 2009) ja 2666 (Sammakko, 2015).

Bolaño kuoli vain 50-vuotiaana vuonna 2003, mutta yhä häneltä sekä julkaistaan aiemmin julkaisemattomia teoksia että lähes samaa tahtia suomennetaan aiemmin suomentamattomia tekstejä. Bolañon tuotannossa riittää suomennossavottaa vielä vuosiksi eteenpäin.

Nyt suomeksi julkaistua novellikokoelmaa ei ole vielä käännetty edes englanniksi. Kyse on kirjailijan varhaisimmista teksteistä, joissa päällimmäisenä erottuu Bolañon tyylille ominainen autofiktiivisyys.

Bolañon novelleissa toistuu usein kertojana hänen alter egonsa, Arturo Belano, joka kertoo elämästään ja oudoista kohtaamisistaan espanjalaisten naisten, argentiinalaisten kirjailijoiden ja chileläisten kadunmiesten kanssa.

Kuten Bolañon oma elämä, myös hänen alter egonsa päivät sijoittuvat nuoruudessa Chilen Santiagoon ja varhaisaikuisuudesta eteenpäin Espanjaan, Barcelonan lähistölle.

Autofiktiivisestä vireestä huolimatta kaikki tapaukset ovat selvästi fiktiivisiä. Bolañolla on erityisen taitava tapa muuttaa arkisen elämän sivupolut harhateiksi ja hämäännyttää lukijaa erikoisilla tapauksilla ja salaperäisyyttä hipovilla viittauksilla.

Kokoelman ensimmäinen ”Sensini”-niminen novelli johdattaa lukijan heti kirjallisuusmaailmaan ja kirjailijan hengenpitimikseen tekemän työn siiville. Novelli kertoo kertojan kohtaamisesta argentiinalaisen kirjailijan Luis Antonio Sensinin kanssa Espanjassa.

Kirjailijat alkavat kirjeenvaihtoon osallistuttuaan samaan kirjoituskilpailuun. Sensini neuvoo kollegaansa, kuinka osallistua mahdollisimman moneen kirjoituskilpailuun mahdollisimman vähällä kirjoituspanoksella. Sensinin kuoltua kertoja alkaa tapailla tämän tytärtä, johon hän on Sensinin kautta tutustunut.

Absurdinomaisessa novellissa korostuu kirjailijan työn järjettömyys. Kokeneemman kirjailijan ohjeet nuoremmalle liittyvät lähinnä vippaskonsteihin rahan ansaitsemiseksi.

”Enrique Martín”-niminen novelli puolestaan kertoo espanjalaisesta runoilijasta, johon kertoja kertoo tutustuneensa Barcelonassa. Kertoja silloisen tyttöystävänsä kanssa viettää illallisia runoilijan ja tämän tyttöystävän kanssa. Yhteisillä illallisilla vieraat kertovat työstään Kysymyksiä & Vastauksia -nimisen ufoista ja paranormaaleista ilmiöistä kertovan lehden avustajina. Tähän asti novelli vaikuttaa vielä tavanomaiselta.

Kun runoilija sitten katoaa kertojan ystäväpiiristä ja ilmoittaa itsestään vain salakirjoitukselta vaikuttavin numerosarjoin; ilmestyy yllättäen kertojan oven taakse hermostuneena pyytäen tätä säilyttämään hänen papereitaan ja myöhemmin löydetään hirttäytyneenä työpaikkansa toimistosta, tapahtumat saavat Bolañon tyylille ominaisia salaperäisiä ja dekkarimaisia sävyjä, vaikka lopulta tapaukseen ei liitykään mitään ihmeellistä.

”Runoilija kestää mitä tahansa. Toisin sanoen ihminen kestää mitä tahansa. Se ei kuitenkaan ole totta: ihminen ei oikeastaan kestä paljoakaan. Runoilija sen sijaan voi kestää mitä tahansa. Kasvoimme siinä uskossa. Väite on totta, mutta johtaa tuhoon, hulluuteen ja kuolemaan.”

Bolañolla on tapa osoittaa kirjoitustensa avulla, kuinka jännitettä on mahdollista luoda ilman mitään todellista syytä jännitykseen. Kaikki voidaan saada vaikuttamaan oudolta ja mysteeriseltä, vaikka mistään omituisesta ei olisikaan kyse. Se on kirjailijan tapa selvitä hengissä; sitä kutsutaan fiktioksi.

Bolañon novellien maailma on hyvin yhtenäinen, vaikka osa teksteistä sijoittuukin esimerkiksi Venäjälle ja myös tekstien kertojat vaihtelevat. Kuitenkin kaikki tekstit tavalla tai toisella näyttävät maailman tylyn lakoniset ja ilmeettömät kasvot, joiden puoleen kirjailjoiden, runoilijoiden ja muiden heittiöiden boheemi elämä väistämättä kääntyy.

Puhelinkeskusteluja on osoitus Bolañon tekstien tasalaatuisuudesta. Jo varhaisimmat novellit ovat samaa taattua klassikkoainesta kuin hänen myöhäisemmät romaaninsa. Novellikokoelma osoittaa, että Bolaño kykenee samaan niin tuhannessa sivussa kuin kymmenessäkin. Anekdootinomaisissa novelleissa Bolañon tyyli ilmenee aivan toisenlaisella vaikkakin yhtä vähäeleisellä tavalla kuin romaaneissakin.

Maailmankirjat: Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s