The Shape of Water (2017)

shape_of_water_juliste_lopullinen_gg-page-001

The Shape of Water (2017)
USA, elokuva, 123 min, draama/seikkailu/fantasia
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro & Vanessa Taylor
Pääosissa: Sally Hawkins, Michael Shannon, Richard Jenkins & Octavia Spencer

The Shape of Water on uusin tuotos Guillermo del Toron maagisesta maailmasta, jonka aiempana hedelmänä on saatu nauttia muun muassa elokuvasta Faunin labyrintti (El laberinto del fauno, 2006). Sittemmin meksikolainen käsikirjoittaja-ohjaaja on siirtynyt amerikkalaisten valtavirtaelokuvien pariin.

The Shape of Water on liikuttava tarina puhekyvyttömän naisen, Elisan (Sally Hawkins) ja tutkimuskäyttöön vangitun vesiolennon välillä. Elisa ja hänen ystävänsä Zelda (Octavia Spencer) työskentelevät kylmän sodan aikaan amerikkalaisen huippusalaisen tutkimuslaboratorion siivoojina.

Yhtenä päivänä kiivasluonteinen agentti Strickland (Michael Shannon) kuljettaa laboratorioon Amazonin sademetsästä vangitun vesipedon, jota alkuperäisasukkaiden kerrotaan palvoneen jumalana. Vesiolento on ihmismäinen, mutta se ei pärjää kuivalla maalla. Strickland kiduttaa sen lähes kuoliaaksi.

Tapa, jolla puhekyvytön Elisa rakastuu kummajaiseksi nimitettyyn vesiolentoon tuo mieleen Iida Rauman romaanin Seksistä ja matematiikasta (Gummerus, 2015), jossa kehitysvammaisen hahmon avulla herätellään kritiikkiä järjen ylistystä kohtaan ja kysymyksiä ihmisenä olon kokemuksesta. Elokuva kritisoi ajattelutapaa, jossa vammaisuus tai puhekyvyttömyys nähdään yksioikoisesti jonkin puutteena.

Samoin Laura Gustafssonin romaani Anomalia (Into, 2013) on relevantti vertailukohde elokuvan tematiikalle. Gustafssonin romaanissa kuvatut susilapset Amala ja Kamala vertautuvat samalla tavalla rajankäyntiin ja hierarkisointiin ihmisen ja eläimen välillä.

Elisa ja vesiolento jakavat yhteisen kielen ja myös vesi tuntuu olevan heille yhteinen elementti. He kokevat olevansa ehkä lähempänä toisiaan kuin Elisa tuntee olevansa muita ihmisiä kohtaan. Elokuva käsittelee ihmisyyskäsitteen laajuutta hyödyntäen posthumanistista tematiikkaa. Mikä tekee yhdestä ihmisen ja toisesta otuksen?

Elokuva sijoittuu 1960-luvun Yhdysvaltoihin osoittaen kärjistetysti länsimaisen ihmiskuvan historiallisen muotoutumisen; mustat ja vammaiset kelpaavat vain siivoojiksi, kun suurmiehet tekevät historiaa.

Puhekyvytön Elisa ja musta Zelda elokuvan sankarihahmoina ovat selvästi marginaalista esiin nostettuja. The Shape of Water paikkaa osaltaan historiallisia vääristymiä.

Episodi: The Shape of Water – elokuvan arvostelu
Sylvi: The Shape of Water

Mainokset

Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja

Puhelinkeskusteluja

Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja
Suom. Einari Aaltonen
Novellikokoelma, 232 s.
Sammakko, 2017

Puhelinkeskusteluja (Llamadas telefónicas, 1997) on Roberto Bolañon esikoisnovellikokoelma, joka julkaistiin ennen kulttikirjailijan suosioon syösseitä pääteoksia Kesyttömät etsivät (Sammakko, 2009) ja 2666 (Sammakko, 2015).

Bolaño kuoli vain 50-vuotiaana vuonna 2003, mutta yhä häneltä sekä julkaistaan aiemmin julkaisemattomia teoksia että lähes samaa tahtia suomennetaan aiemmin suomentamattomia tekstejä. Bolañon tuotannossa riittää suomennossavottaa vielä vuosiksi eteenpäin.

Nyt suomeksi julkaistua novellikokoelmaa ei ole vielä käännetty edes englanniksi. Kyse on kirjailijan varhaisimmista teksteistä, joissa päällimmäisenä erottuu Bolañon tyylille ominainen autofiktiivisyys.

Bolañon novelleissa toistuu usein kertojana hänen alter egonsa, Arturo Belano, joka kertoo elämästään ja oudoista kohtaamisistaan espanjalaisten naisten, argentiinalaisten kirjailijoiden ja chileläisten kadunmiesten kanssa.

Kuten Bolañon oma elämä, myös hänen alter egonsa päivät sijoittuvat nuoruudessa Chilen Santiagoon ja varhaisaikuisuudesta eteenpäin Espanjaan, Barcelonan lähistölle.

Autofiktiivisestä vireestä huolimatta kaikki tapaukset ovat selvästi fiktiivisiä. Bolañolla on erityisen taitava tapa muuttaa arkisen elämän sivupolut harhateiksi ja hämäännyttää lukijaa erikoisilla tapauksilla ja salaperäisyyttä hipovilla viittauksilla.

Kokoelman ensimmäinen ”Sensini”-niminen novelli johdattaa lukijan heti kirjallisuusmaailmaan ja kirjailijan hengenpitimikseen tekemän työn siiville. Novelli kertoo kertojan kohtaamisesta argentiinalaisen kirjailijan Luis Antonio Sensinin kanssa Espanjassa.

Kirjailijat alkavat kirjeenvaihtoon osallistuttuaan samaan kirjoituskilpailuun. Sensini neuvoo kollegaansa, kuinka osallistua mahdollisimman moneen kirjoituskilpailuun mahdollisimman vähällä kirjoituspanoksella. Sensinin kuoltua kertoja alkaa tapailla tämän tytärtä, johon hän on Sensinin kautta tutustunut.

Absurdinomaisessa novellissa korostuu kirjailijan työn järjettömyys. Kokeneemman kirjailijan ohjeet nuoremmalle liittyvät lähinnä vippaskonsteihin rahan ansaitsemiseksi.

”Enrique Martín”-niminen novelli puolestaan kertoo espanjalaisesta runoilijasta, johon kertoja kertoo tutustuneensa Barcelonassa. Kertoja silloisen tyttöystävänsä kanssa viettää illallisia runoilijan ja tämän tyttöystävän kanssa. Yhteisillä illallisilla vieraat kertovat työstään Kysymyksiä & Vastauksia -nimisen ufoista ja paranormaaleista ilmiöistä kertovan lehden avustajina. Tähän asti novelli vaikuttaa vielä tavanomaiselta.

Kun runoilija sitten katoaa kertojan ystäväpiiristä ja ilmoittaa itsestään vain salakirjoitukselta vaikuttavin numerosarjoin; ilmestyy yllättäen kertojan oven taakse hermostuneena pyytäen tätä säilyttämään hänen papereitaan ja myöhemmin löydetään hirttäytyneenä työpaikkansa toimistosta, tapahtumat saavat Bolañon tyylille ominaisia salaperäisiä ja dekkarimaisia sävyjä, vaikka lopulta tapaukseen ei liitykään mitään ihmeellistä.

”Runoilija kestää mitä tahansa. Toisin sanoen ihminen kestää mitä tahansa. Se ei kuitenkaan ole totta: ihminen ei oikeastaan kestä paljoakaan. Runoilija sen sijaan voi kestää mitä tahansa. Kasvoimme siinä uskossa. Väite on totta, mutta johtaa tuhoon, hulluuteen ja kuolemaan.”

Bolañolla on tapa osoittaa kirjoitustensa avulla, kuinka jännitettä on mahdollista luoda ilman mitään todellista syytä jännitykseen. Kaikki voidaan saada vaikuttamaan oudolta ja mysteeriseltä, vaikka mistään omituisesta ei olisikaan kyse. Se on kirjailijan tapa selvitä hengissä; sitä kutsutaan fiktioksi.

Bolañon novellien maailma on hyvin yhtenäinen, vaikka osa teksteistä sijoittuukin esimerkiksi Venäjälle ja myös tekstien kertojat vaihtelevat. Kuitenkin kaikki tekstit tavalla tai toisella näyttävät maailman tylyn lakoniset ja ilmeettömät kasvot, joiden puoleen kirjailjoiden, runoilijoiden ja muiden heittiöiden boheemi elämä väistämättä kääntyy.

Puhelinkeskusteluja on osoitus Bolañon tekstien tasalaatuisuudesta. Jo varhaisimmat novellit ovat samaa taattua klassikkoainesta kuin hänen myöhäisemmät romaaninsa. Novellikokoelma osoittaa, että Bolaño kykenee samaan niin tuhannessa sivussa kuin kymmenessäkin. Anekdootinomaisissa novelleissa Bolañon tyyli ilmenee aivan toisenlaisella vaikkakin yhtä vähäeleisellä tavalla kuin romaaneissakin.

Maailmankirjat: Roberto Bolaño: Puhelinkeskusteluja