TEHDAS Teatteri: Tähkäpää – Tornin diiva

tahkapaa-6_kuva_jussivirkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa

TEHDAS Teatteri: Tähkäpää – Tornin diiva
Esitykset: 25.11. – 10.12.
Ohjaus: Alma Rajala
Musiikki: Lau Nau
Lavastus: Johanna Latvala
Valot: Jarkko Forsman
Äänet: Arttu Aarnio
Koreografia: Lee Lahikainen
Esiintyjät: Mickaël Stoeckel & Riina Tikkanen

Tähkäpää – Tornin diiva -esitys pohjautuu Pipsa Longan runokokoelmaan Pimeän nimi (Books North, 2014). Runokokoelman alaotsikon mukaan teos sisältää 12 transetydiä, jotka Lonka on kirjoittanut Gustav Nyströmin sävellyksen Transetyder (2011) pohjalta.

Pimeän nimi on lisäksi alun perin kirjoitettu kuunnelmaksi. Teoksen perustassa on havaittavissa kaikuja myös Monika Fagerholmin romaanista Diiva (Otava, 2000), puhumattakaan Grimmin veljesten perinteisestä Tähkäpää-sadusta.

Jo pelkästään esityksen taustojen avaamisesta käy ilmi itse Tähkäpään esityksessäkin korostuva kerrostuneisuus. Alma Rajalan ohjaama Tähkäpää – Tornin diiva on jälleen yksi, aiempien päälle palimpsestinomaisesti kirjoitettu uusi teksti.

Pimeän nimi -runokokoelman kuudes etydi on omistettu Tähkäpäälle, tornin tytölle. Esityksessäkin hyödynnetty Longan teksti on monologinkaltaista proosarunoa.

Teksti käydään käytännössä läpi heti esityksen alussa, mutta jotkin lauseet, kuten, ”…sillä ei noita-akka ole Tähkäpäätä torniin lukinnut, vaan ihan itse tyttö on itsensä eristänyt […]” (lihavoinnit alkuperäistekstistä), toistuvat esityksen aikana.

Teksti jää kaikumaan suureen tehdashalliin. Esitys ikään kuin kerii uusia kerroksia tekstin ympärille ja kasvattaa siitä vähitellen huokoista kerää, jossa merkitykset kerrostuvat ja limittyvät. Tähän tarkoitukseen Alfa Centerin vanha budohalli on täydellisen avara, rosoinen ja mahtipontinen.

Ilmestyessään Longan runokokoelma sai kritiikkiä näytelmällisestä ja juonellisesta muodosta. Esimerkiksi Tuli&Savu-lehdessä teoksen arvioinut Anna Tomi kirjoitti, että teoksen (tosin onnistuneeksikin mainittu) dramaturgisuus yksinkertaistaa tekstin valmiiksi pureskeltuun muotoon.

Kenties Longan teksti toimiikin paremmin esitettynä ja suhteessa näyttämöön. Tähkäpää-esitystä ei runokokoelman tapaan voida syyttää helposta tai yksinkertaisesta toteutuksesta. Päinvastoin esitys on hyvin abstrakti. Se saa tekstin juonellisuuden häivyttymään lähes totaalisesti, joksikin taustalla valaisevaksi, kaukaiseksi maisemaksi.

Esitys hyödyntää runsaasti visuaalisia keinoja. Siihen sisältyy  muun muassa Lee Lahikaisen suunnittelemia laajoja tanssikoreografioita, jotka avaavat esitystilalle ja lavastukselle uudenlaisia merkitysiä. Tilan avaruus heijastelee esityksen kaikuja.

Kerroksellisuutta on lisäksi luotu peilien ja valojen avulla. Jarkko Forsmanin valosuunnittelu on erityisen huomiota kiinnittävää ja ansaitsee kiitoksen. Peilit toimivat esityksessä myös eräänlaisena motiivina ja yhdistyvät tekstin tematiikkaan.

Katsojien rooli esityksessä on toimia nimenomaan yleisönä ja huomionosoittajina Tornin diivalle. Kuten Longan tekstikin antaa ymmärtää, esitys pohtii erilaisia vallankäytön tapoja, kun se kuvaa tornin eristyksissä elävää Tähkäpää-diivaa.

tahkapaa-60_kuva_jussivirkkumaa
Kuva: Jussi Virkkumaa

Grimmin sadussa paha noita-akka on teljennyt Tähkäpään korkeaan ovettomaan torniin, josta ei ole ulospääsyä. Torniin voi kiivetä vain Tähkäpään luonnottoman pitkiä, kullanvalkeita hiuksia pitkin. Longan tekstissä ja teatteriesityksessä Tähkäpää onkin itse vastuussa omasta eristäytyneisyydestään, ja hänellä on kaikki vapaus ja valta poistua välillä tornista.

Edellä mainitut peilit toimivat esityksessä myös diivan yleisönä. Peilit ovat monistavia ja heijastavia pintoja, jotka rakentavat (peili)kuvan niihin katsovasta. Eristäytyneisyys taas on tila, jossa ihminen voi saada havaintoja ja muodostaa kuvan itsestään vain peilien avulla, jolloin kuvasta voi tulla vääristynyt, vino tai päinvastainen. Ihmisellä kun on tapana muodostaa kuva itsestään muiden ihmisten ilmeiden, reaktioiden ja havaintojen pohjalta.

Muut ihmiset ovat peilejä itselle. Niinpä Tähkäpääkin tarvitsee ihmisiä, yleisöä ympärilleen. Vaikka Longan tekstistä on hahmotettavissa selkeä puhuja, esityksessä puhujat ja äänet jäävät hämäriksi. Näyttämöllä nähdään vain kaksi esiintyjää (Mickaël Stoeckel & Riina Tikkanen), kuva ja peilikuva, jotka koreografisestikin tukevat toisiaan.

Tähkäpää – Tornin diiva hakee muotonsa jostain tarinallisuuden välimaastosta. Kuin kaalinkerä, se kasvattaa uuden pinnan sen alla sykkiville teksteille. Runon ja draaman kohtaaminen on selityksiä pakoileva pinta, joka tässä tapauksessa heijastelee molempien parhaita puolia. Esityksessä runo on läsnä kaikkialla kuin valoilla ja äänillä kyllästetty ilma, joka täyttää tilan.

Tuli&Savu: Tähtikuvioita pimeällä taivaalla
Aamuset: Tähkäpää rikkoo perinteisiä kaavoja esitysmuotoja yhdistellen
Puhuttelevaa: Räjähtävä naiseus ja ne kirotut hiukset

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s