Paras ystäväni Truman (2015)

paras_ystavani_truman_juliste

Paras ystäväni Truman (Truman, 2015)
Espanja/Argentiina, 109 min, draama/komedia
Ohjaus: Cesc Gay
Käsikirjoitus: Tomàs Aragay & Cesc Gay
Pääosassa: Ricardo Darin, Javier Cámara & Dolores Fonzi

Paras ystäväni Truman on mustalla huumorilla kuorrutettu elokuva syöpää sairastavasta miehestä, joka ennen kuolemaansa haluaa löytää koiralleen uuden hyvän kodin. On jotenkin ongelmallista määritellä Trumania hyvänmielenelokuvaksi, kun tarinassa on kyse omanlaisestaan saattohoidosta, vääjäämättömään kuolemaan valmistautumisesta. Onkin jännittävää huomata, miten toisinaan mustakin huumori voi olla lempeää ja lämminhenkistä.

Syöpää sairastavaa Juliánia esittää Argentiinan elokuvataivaan johtavana tähtenä tunnettu Ricardo Darín, joka ei taatusti ole aiemmin näyttäytynyt kameran edessä yhtä huonovointisen näköisenä. Julián on kyynisenrohkea ja hävyttömän vilpitön hahmo, joka ei vaikuta lannistuvan kuoleman edessä. Suurimman osan ajasta katsojan on todella pinnisteltävä, jotta hän muistaisi Juliánin kuoleman olevan kiinni korkeintaan kuukausista, ehkä viikoista.

Kyynisyydestään sekä määrätietoisesta ja rationaalisesta ajattelustaan huolimatta, Julián ei ole sellainen hahmo, jota tekisi mieli läpsäistä kasvoille ja vaatia näyttämään todelliset tunteensa. Julián on ilmeettömyydessään todella vakuuttava; pintapuolisesti tunteeton, mutta sisältä silkkaa lämpöä ja uskollisuutta. Ja se uskollisuus, vaikkei se välittyisi puheesta tai näkyisi päälle päin, niin silmistä sille voi löytää todisteen, siitä, miten hän katsoo rakasta ystäväänsä Trumania.

Tässä vaiheessa on hyvä tietää, että Truman on Juliánin koira, jolle hän on päättänyt etsiä uuden rakastavan kodin ennen kuolemaansa. Julián ei paljon varjele muiden (harvojen) läheistensä tunteita, ei edes Kanadasta asti lentäneen ystävänsä Tomásin (Javier Cámara), tai ylipäätään heitä, jotka jäävät häntä suremaan, mutta koiransa reaktiosta hän on erityisen huolissaan. Juliánin syvä välittävyys koiraansa kohtaan on jotain, mitä hän ei kykene osoittamaan muille läheisilleen. Se, että läheiset ymmärtävät asian, tekee elokuvasta mieltä lämmittävän.

Paras ystäväni Truman kuvaa näkökulmanvaihdoksia ja lähtökohtien muutoksia, sitä, miten asenteet muuttuvat, kun elinaikaa on rajoitetusti jäljellä. Toisille tulee sanotuksi suorat sanat, toisilta pyydettyä anteeksi vanhoja virheitä. Toiset tulevat pyytämään anteeksi virheitään, toiset käyttäytyvät vaivaantuneesti ja esittävät, etteivät muka tunnista.

On niin erilaisia tapoja suhtautua kuolemaan, että harva uskaltaa lähteä kirjoittamaan aiheesta käsikirjoitusta. Tomàs Aragayn ja ohjaaja Cesc Gayn yhdessä laatima teksti on vivahteikkuudessaan oivaltava ja hauskasti esitetty kertomus ”viimeisestä toiveesta”. Elokuva on rakennettu yksinkertaisten kuvien varaan, eikä hieno teksti ole vaatinut elokuvallisia tehokeinoja. Herkkäpiirteisen Madridin kapeat kadut tuovat kuvaan juuri sopivasti eteläeurooppalaista tunnelmallisuutta.

Episodi: Paras ystäväni Truman
Film-O-Holic.com: Paras ystäväni Truman -arvostelu: Sanaton sopimus

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s