Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

9789511289890_thumb

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi
Suom. Tarja Härkönen
Romaani, 196 s.
Otava, 2016

Milena Busquetsin romaani Tämäkin menee ohi on kirja, joka ei aiheuta lukijassaan juurikaan suuria tunteita lukemisen aikana. Sen sijaan teos jää vainoamaan mielen perukoille ja sen teemat aukeavat vasta pienoisen sulattelun jälkeen.

Teoksen tunnelma on jollain tapaa muka-kepeä. Mukana on seksiä, rantalomaa ja drinkkejä. Kepeys johtuu myös kertojaäänestä, minäkertojasta, joka estää teoksen tarkastelun ulkopuolelta ja objektiivisesti lukemisen aikana. Lukuhetkellä teosta on hankala käsittää kokonaisuudessaan.

Vasta kun lukija pystyy irrottautumaan kertojan kyynisestä äänestä, hän pystyy näkemään äänen taakse ja kirjan tapahtumien taustalle. Kirjan kertoja yrittää johtaa lukijaansa harhaan esittämällä välinpitämätöntä, vaikka todella hänen sydämessään myrskyää.

Teoksen päähenkilö on nimeltään Blanca. Hän on juuri saattanut äitinsa haudan lepoon ja käy nyt läpi menneisyyttään, nykyisyyttään, ex-aviomiehiä, rakastajia ja perhe-elämäänsä. Tapahtumat sijoittuvat pitkälti perheen merenrantahuville.

Koko teos on oikeastaan Blancan tunteiden sulattelua ja äidin kuoleman hyväksymistä. Blancan mielessä pyörivät äidin sanat, äidin antamat elämänohjeet. Jo teoksen ensisivuilta huomaa, ettei Blancalla ole kaikki hyvin. Hänen elämästään puuttuu jokin koossapitävä voima, joka on tähän asti pitänyt kaiken kasassa ja ehyenä.

Ehkä mielenkiintoista teoksessa ovat sen psykologiset ulottuvuudet. Hyväksymisestä ja luopumisesta haaveilevan voi olla kannattavaa lukea tämä teos ja pysähtyä sen ääreen.

Teosta on vaikea lukea hosuen. Se ei anna mahdollisuutta kiirehtimiseen, vaan kaiken on tapahduttava ajallaan, aivan kuin elämässäkin.

Kirjassa on myös paljon raskautta ja laahaavuutta, epämääräisyyttä vastapainona kaikelle sille irrottelun tuomalle kepeydelle. Teos kertoo myös kypsymisestä ja tiettyyn ikään tulemisesta. Lukijan ei välttämättä tarvitse olla nelikymppinen naisihminen voidakseen samastua Blancan läpikäymiin ajatuksiin:

”Täytyy olla tietyssä iässä, jotta voi alkaa tuntea hellyyttä kaupunkia kohtaan, jossa on syntynyt tai viettänyt lapsuutensa, jotta ei kulje siellä silmät kiinni siksi että kaikki on niin tuttua ja jotta ei halua paeta joka aamu seikkailemaan muualle.”

Kertoja osaa olla myös uhmakas ja provosoiva. On suuri riski kirjoittaa heti kirjan alussa:

”Olen ollut aina sitä mieltä että ne jotka sanovat ’rakastan sinua niin paljon’ rakastavat vähän, tai lisäävät ehkä sanat ’niin paljon’, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa ’niin vähän’, joko ujouttaan tai pelosta että pelkkä ’rakastan sinua’ kuulostaa liian painokkaalta, vaikka se on ainoa tapa sanoa ’ rakastan sinua’.”

Joissain teoksissa sillä ei ole merkitystä, onko lukija samaa mieltä päähenkilön kanssa. Lukija voi silti ymmärtää ja nauttia henkilön tarinasta.

Tämäkin menee ohi -romaanin päähenkilö vaatii lukijaltaan hyvin paljon ymmärrystä. Voin kuvitella kertojan äänen kuulostavan monen lukijan korvaan turhan täydellisyyteen hiotulta. Kertojan haastava ääni saattaa karkottaa joitain lukijoita jo ensimetreillä, vaikka paras osuus alkaa vasta kirjan lukemisen jälkeen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s