Roald Dahl: Iso kiltti jätti

9789518840346

Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Suom. Tuomas Nevanlinna
Kuv. Quentin Blake
Lastenromaani, 231 s.
Art House, 2016

Roald Dahlin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta, minkä johdosta Art House -kustantamo on julkaissut joitain Dahlin teoksia uusintapainoksina. Samasta syystä on jo aiemmin kesällä saatu elokuvateattereihin filmatisointi Dahlin lastenromaanista Iso kiltti jätti (The BFG, 1982).

Uusi elokuva ja uusintapainokset kirjoista toimivat hyvänä muistutuksena Dahlin kattavasta tuotannosta, joka ei ole ajan kulumisesta kärsinyt. Iso kiltti jätti hykerryttää edelleen.

Iso kiltti jätti alkaa hirviöhetkestä eli hetkestä ”tiettyyn aikaan keskellä yöllä, jolloin kaikki lapset ja aikuiset ovat syvässä, syvässä unessa ja kaikki mustat otukset tulevat ulos piiloistaan ja saavat tehdä mitä mielivät.”

Aloitustilanne olisi otollinen kaameuksille, mutta hirviöhetken aikaan orpokodin ikkunasta ulos kurkistava Sohvi ei tapaakaan ilkeää petoa vaan kiltin jättiläisen. Isolla kiltillä jätillä eli IKJ:llä on salaisuus, jonka vuoksi ei sovi paljastua ihmisille. Sohvin maailman mullistava seikkailu alkaa, kun IKJ:n on otettava hänet mukaansa jättiläisten maahan ikuisiksi ajoiksi.

Elämä muiden jättiläisten keskuudessa ei ole helppoa Sohvin kaltaiselle ihmisparsalle, kuten IKJ häntä nimittää. Muut jätit nimittäin haukkaavat säälittä ravinnokseen näitä ihmisparsoja.

Vaikka Dahlin kertomus on tuttuun tapaan karu ja ankara, sille ei siltikään malta olla nauramatta. Teoksen hykerryttävä osuus piilee IKJ:n käyttämässä kielessä, joka on hassun nurinkurista ja paikoin hieman alkeellista: ”Tässä laskipotta Jättiläismaassa hyvät syömelöt niin kuin ananas ja persia ei kerta kaikkiaan kasva. Mikään ei kasva paitsi yksi erityisen öklö vihannes. Sen nimi on perskurkkana.”

Jättiläismaassa muutkin asiat ovat hieman nurin kurin. IKJ:n herkkujuoman, Poplimon, kuplat poreilevatkin alaspäin, mikä tietenkin aiheuttaa ennennäkemättömiä poksutuhnuja. Olin katsomassa kirjan elokuvaversiota dubattuna päivänäytöksessä, jossa sali oli tupaten täynnä lapsiperheitä. Voi sitä salissa yltynyttä riemua, kun IKJ päästi elokuvassa ensimmäiset poksutuhnunsa. Dahl todella tietää, mistä lapsille kannattaa kirjoittaa.

Iso kiltti jätti ei kovasti eroa Dahlin muista tunnetuimmista teoksista. Asetelma on samankaltainen kuin esimerkiksi Matildassa ja Jali ja suklaatehdas -kirjassa. Pahikset (tässä jättiläiset) ovat todella iljettäviä ja vastenmielisiä hahmoja, jotka ylittävät ilkeydessään kaikki rajat. Hyvikset (kuten Sohvi ja IKJ) taas ovat surkeita, hieman väärinymmärrettyjä ja syrjittyjä hahmoja, jotka kokevat köyhyyttä, kurjuutta tai väkivaltaa ja elävät raskasta elämää.

Tarinan edetessä asetelma kuitenkin kääntyy aina nurin. Lopulta paha saa palkkansa ja hyvien hahmojen elämä kääntyy parempaan suuntaan. Tarina on tuttu, mutta Dahl vie sen joka kerta kärjistyksillään täysin uudelle tasolle.

Dahl-filmatisoinneista Matilda ja lasten kapina (1996, ohj. Danny DeVito) jatkaa suosikkinani edelleen. Matildassa on tavoitettu Dahlin karu tyyli, eikä sitä ole pyritty pehmittelemään.

Iso kiltti jätti -elokuva (2016, ohj. Steven Spielberg) tuntui hieman laimennetulta versiolta Dahlin tekstistä. Toisaalta alkuperäistarinan muokkaaminen on katsottava elokuvan eduksi. Elokuvaan on ilmestynyt uusia kohtauksia, jotka toimivat uskottavasti suhteessa alkuperäistekstiin ja tarjoavat kirjansa lukeneelle virkistävän lisän tuttuun tarinaan. Lisäksi elokuva oli visuaalisesti huikea, kuten Spielbergilta saattaa olettaa.

Elokuvaversio eroaa muutenkin suomennetusta kirjasta. Tuomas Nevanlinna on hyödyntänyt käännöksessään kotoutustekniikkaa. Kirjan lopussa ei matkata Lontooseen tapaamaan Englannin kuningatarta ja pyytämään apua tämän armeijalta, kuten elokuvassa tapahtuu. Kirjassa IKJ ja Sohvi pyytävät apua Suomen dresipentiltä.

Myös muita kirjan kohtauksia ja yksityiskohtia on paikannettu Suomeen. IKJ esimerkiksi yrittää selittää Sohville, että jättiläisten mukaan ihmisparsat eri puolilla maailmaa maistuvat erilaisilta:

”Ihmisparsat Hampurista maistuu sämpylöiltä”, Jättiläinen jatkoi.

”Tottakai”, Sohvi sanoi. ”He maistuvat hampurilaisilta.”

”Väärin!” huusi jättiläinen ja hakkasi käsillä reisiään. ”Hampurilaiset Hampurista maistuvat sämpylöiltä koska ne maistuu porilaisilta.”

”Miltä Porin asukkaat sitten maistuvat?” Sohvi kysyi.

”Hampurilaisilta”, jättiläinen huusi voitonriemuisena. ”Meheviltä hampurilaisilta”

Nevanlinnan käännös on ällistyttävän hyvin tehty. Tarinan siirtäminen Suomen maaperälle ja Presidentinlinnaan on taatusti ollut vaativa työ.

Käännös ei mene pilalle sittenkään, vaikka kirja sisältää Quentin Blaken alkuperäiskuvituksen. Kuvat myötäilevät tarinaa ja varastavat huomion vain sopivilla hetkillä.

Lukutoukan kulttuuriblogi: Roald Dahl: Iso kiltti jätti
Episodi: Elokuva-arvio: Iso kiltti jätti

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Roald Dahl: Iso kiltti jätti

  1. Hei, saisiko noi kategoriat ja avainsanat myös tuonne blogin etusivulle näkyviin. Olisin halunnut selata vähän tarkemmin mitä espanjasta käännettyjä kirjoja olet täällä esitellyt ja sitä kautta se olisi ollut helpompaa. Hauskaa, että joku kirjoittaa myös tuollaisista vähemmän tunnetuista kirjoista!

    Ja itse postauksen kirjasta sen verran, että mun pitää muistaa katsoa elokuva joskus. Olen lukenut kirjan joskus kauan sitten ja muistelen tykänneeni siitä, vaikkei se mun ykkössuosikki Dahlin kirjoista olekaan.

    Tykkää

    1. Hei, kiitos kommentistasi! Palaute on oikein tervetullutta. Siirränpä avainsanat ja kategoriat saman tien myös etusivulle. Mukava kuulla, että tekstini miellyttivät!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s