Andrés Caicedo: Eläköön rumba!

elakoon_rumba_kansi_300px

Andrés Caicedo: Eläköön rumba!
Romaani, 235 s.
Suom. Jukka Koskelainen
Aviador, 2015

 

Kulttimaineista Andrés Caicedoa (1951–1977) voisi kutsua kolumbialaisen kirjallisuusmaailman Jim Morrisoniksi. Caicedo tosin päätti elämänsä Morrisonia vuotta nuorempana, jo 26-vuotiaana. Häntä on luonnehdittu nerokkaaksi ja uudistukselliseksi runoilijaksi ja näytelmäkirjailijaksi, jonka tekstit vilisevät viittauksia musiikkiin, elokuviin ja kirjallisuuteen.

Caicedo eli kuten kirjoitti. Kaunokirjallisen lahjakkuutensa ohella hän pyöritti elokuvakerhoa ja julkaisi elokuvalehteä. Hänen kerrotaan katsoneen useamman kuin yhden elokuvan päivässä ja lukeneen vähintään yhtä paljon.

Eläköön rumba! (¡Qué viva la música!, 1977) jäi Andrés Caicedon ainoaksi romaaniksi. Teos on huuruinen matka viikonmittaiseen rumbaan, jossa sekoittuvat stimulantit ja psykedeelit sekä elokuva ja musiikki.

Teoksen loppuun koottu lista teoksessa lainatuista lähes sadasta kappeleesta sisältää muun muassa kolumbialaista salsaa ja Rolling Stonesia. Salsa taisi olla Caicedon musiikillisesti vahvin alue. Kolumbian tunnetuin salsa-duo Richie Ray ja Bobby Cruz kohoavat teoksessa henkilöhahmon asemaan ja heidän sanoituksensa siivittävät tekstiä eteenpäin.

Caicedo pyrki eroamaan kirjoituksissaan latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden boomin kirjailijoista. Caicedo karttoi tietoisesti maagista realismia, mutta kaikilta boomin vaikutteilta hän ei onnistunut välttymään. Caicedon teoksesta löytyy samanlaista modernistista kokeilevuutta kuin muustakin aikansa proosasta.

Teoksen päähenkilö on nuori nainen, María del Carmen Huerta, jonka läpi kuvataan kaupungin nuorisokulttuuria, johon sisältyy reilu annos rockia ja salsaa sekä päihteidenkäyttöä ja irtoseksiä. Kerronta on poukkoilevaa. Se sisältää nousuja ja laskuja; aivan kuin lukija pääsisi osalliseksi huumeiden vääristämästä todellisuudesta, mikä tekee kerronnasta sekä vangitsevaa että huimaavaa.

Kääntäjän loppusanoista päätellen teoksen suomennostyö on ollut jonkinasteinen haaste. Kaikkia teoksen musiikillisia viittauksia on ollut mahdotonta välittää suomalaislukijalle.

Kääntäjä Jukka Koskelainen on päätynyt pitkälti vieraannuttavaan käännösmalliin, jossa korostuvat teoksen maantieteelliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Esimerkiksi kokaiinista käytetty alkukielen sana perico on käännöksessä muuttunut alkuperäisestä papukaijaa tarkoittavasta sanasta jäljitteleväksi lyhenteeksi kaija. Lukija ei voi tunnistaa sanaa entuudestaan, mutta sanan merkityksen voi päätellä lauseyhteydestä.

Käännöksessä on myös kunnioitettu Caicedon polveilevaa lausetta, mikä tuo teokseen osaltaan haastavuutta ja vierautta, mutta säilyttää Caicedon voimallisen kielen vaikuttavuuden.

Kritiikki on julkaistu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen ainejärjestön virallisessa julkaisussa, Ekhossa, joulukuussa 2015.

Helsingin Sanomat: Andrés Caicedon kulttiroomani ilmestyi vihdoin myös suomeksi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s