Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri

kartellin101

Yuri Herrera: Kartellin trubaduuri
Suom. Einari Aaltonen
Lyhytromaani, 123 s.
Sammakko, 2015

Kartellin trubaduuri on ensimmäinen meksikolaiskirjailija Yuri Herreralta (s. 1970) suomennettu teos. Alun perin vuonna 2008 ilmestynyt esikoisteos Trabajos del reino on saavuttanut kotimaassaan suuren suosion. Herrera lasketaan jo Meksikon menestyksekkäimpiin nykykirjailijoihin. Toinen suomennos Maailmanlopun ennusmerkit ilmestyi Sammakon kustantamana tänä keväänä.

Teoksen päähenkilö Lobo on kiertävä kapakkalaulaja, joka viihdyttää humalaisia corrido-balladeillaan. Hän on Taiteilija, joka tuntee sanojen harmonian ja rytmin. Hän osaa luoda sanoista taidetta mutta myös paeta niiden avulla todellisuutta.

Eräänä iltana Lobo kohtaa Kuninkaan. Kuningas on määrätietoinen ja oman arvonsa tunteva, olemassaoloa hallitseva rikollispomo. Hän pitää yllä huumekartellia Meksikossa. Kuningas arvostaa Taiteilijan lahjakkuutta ja näin Lobo päätyy Hovin seuraksi Kuninkaan Palatsiin.

Herrera kuvaa meksikolaista huumekartellia diktatuurina, jossa yksi määrää ja muut tottelevat (ja ne, jotka eivät tottele, pääsevät herkästi hengestään). Kuninkaan Hovi on oikea juonittelijoiden pesäke. Kuningas voi olla kunnioitettu muttei varsinaisesti pidetty.

Taiteilija taas on sivustakatsoja, joka seuraa tapahtumia etäältä, mutta päästyään asumaan Palatsiin ei hänkään voi enää välttyä joutumasta tapahtumien imuun. Lobo toimii teoksessa eräänlaisena vertailuhahmona huumekartellille. Hän on avarakatseinen taiteilija, jota yhdistää kartelliin lähinnä yrittäjyys.

Kartellin trubaduuri on pieni ja tiivis teos, joka juuri ja juuri täyttää romaanin mittasuhteet. Lyhyet kappaleet ovat kuin pieniä tuokiokuvauksia, kohtauksia sieltä ja täältä. Kerrontakin luottaa ytimekkyyteen ja lakoniseen ilmaisuun. Kerronta on nokkelalla tavallaan ironista ja rehellisyydessään viihdyttävää.

Teos vaikuttaa kokonaisuudessaan kaaoksen jäsentelyltä. Lyhyellä ja ytimekkäällä muodolla pyritään rauhoittamaan ja pitämään kasassa tekstiä, joka on aiheeltaan hyvin räjähdysherkkää. Palatsissa on oltava jatkuvasti varpaillaan ja pidettävä pää kylmänä. Virheet voivat olla kohtalokkaita.

Palatsissaan asustava Kuningas ja ympärillä hyörivä Hovi tuovat teokseen tavallaan satumaisen tunnelman. Tarinaan tulee heittäydyttyä kuin corrido-balladin tarinaan, mikä saa unohtamaan teoksen ensisijaisen aiheen ja todellisuuden. Lyyrisellä kielellään teos vieraannuttaa lukijan kartellin kauheuksista ja tuo veriset hirmuteot lukijan iholle toista reittiä satumaisella kulissillaan.

Herrera onnistuu kertomaan kotimaansa nykytilanteesta tyylikkään kaunokirjallisella tavalla, taiteellisesta eleganssista tinkimättä.

Viimeksi Roberto Bolañon teoksia suomentanut Einari Aaltonen on jälleen kerran tehnyt laadukkaan käännöksen, joka lukijan on helppo vastaanottaa. Herreran lyyriset lauseet on onnistuttu kääntämään sekä sisältönsä että muotonsa säilyttäen.

Kritiikki on julkaistu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen ainejärjestön virallisessa julkaisussa, Ekhossa, joulukuussa 2015.

Mainokset

Andrés Caicedo: Eläköön rumba!

elakoon_rumba_kansi_300px

Andrés Caicedo: Eläköön rumba!
Romaani, 235 s.
Suom. Jukka Koskelainen
Aviador, 2015

 

Kulttimaineista Andrés Caicedoa (1951–1977) voisi kutsua kolumbialaisen kirjallisuusmaailman Jim Morrisoniksi. Caicedo tosin päätti elämänsä Morrisonia vuotta nuorempana, jo 26-vuotiaana. Häntä on luonnehdittu nerokkaaksi ja uudistukselliseksi runoilijaksi ja näytelmäkirjailijaksi, jonka tekstit vilisevät viittauksia musiikkiin, elokuviin ja kirjallisuuteen.

Caicedo eli kuten kirjoitti. Kaunokirjallisen lahjakkuutensa ohella hän pyöritti elokuvakerhoa ja julkaisi elokuvalehteä. Hänen kerrotaan katsoneen useamman kuin yhden elokuvan päivässä ja lukeneen vähintään yhtä paljon.

Eläköön rumba! (¡Qué viva la música!, 1977) jäi Andrés Caicedon ainoaksi romaaniksi. Teos on huuruinen matka viikonmittaiseen rumbaan, jossa sekoittuvat stimulantit ja psykedeelit sekä elokuva ja musiikki.

Teoksen loppuun koottu lista teoksessa lainatuista lähes sadasta kappeleesta sisältää muun muassa kolumbialaista salsaa ja Rolling Stonesia. Salsa taisi olla Caicedon musiikillisesti vahvin alue. Kolumbian tunnetuin salsa-duo Richie Ray ja Bobby Cruz kohoavat teoksessa henkilöhahmon asemaan ja heidän sanoituksensa siivittävät tekstiä eteenpäin.

Caicedo pyrki eroamaan kirjoituksissaan latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden boomin kirjailijoista. Caicedo karttoi tietoisesti maagista realismia, mutta kaikilta boomin vaikutteilta hän ei onnistunut välttymään. Caicedon teoksesta löytyy samanlaista modernistista kokeilevuutta kuin muustakin aikansa proosasta.

Teoksen päähenkilö on nuori nainen, María del Carmen Huerta, jonka läpi kuvataan kaupungin nuorisokulttuuria, johon sisältyy reilu annos rockia ja salsaa sekä päihteidenkäyttöä ja irtoseksiä. Kerronta on poukkoilevaa. Se sisältää nousuja ja laskuja; aivan kuin lukija pääsisi osalliseksi huumeiden vääristämästä todellisuudesta, mikä tekee kerronnasta sekä vangitsevaa että huimaavaa.

Kääntäjän loppusanoista päätellen teoksen suomennostyö on ollut jonkinasteinen haaste. Kaikkia teoksen musiikillisia viittauksia on ollut mahdotonta välittää suomalaislukijalle.

Kääntäjä Jukka Koskelainen on päätynyt pitkälti vieraannuttavaan käännösmalliin, jossa korostuvat teoksen maantieteelliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Esimerkiksi kokaiinista käytetty alkukielen sana perico on käännöksessä muuttunut alkuperäisestä papukaijaa tarkoittavasta sanasta jäljitteleväksi lyhenteeksi kaija. Lukija ei voi tunnistaa sanaa entuudestaan, mutta sanan merkityksen voi päätellä lauseyhteydestä.

Käännöksessä on myös kunnioitettu Caicedon polveilevaa lausetta, mikä tuo teokseen osaltaan haastavuutta ja vierautta, mutta säilyttää Caicedon voimallisen kielen vaikuttavuuden.

Kritiikki on julkaistu alun perin Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen oppiaineen ainejärjestön virallisessa julkaisussa, Ekhossa, joulukuussa 2015.

Helsingin Sanomat: Andrés Caicedon kulttiroomani ilmestyi vihdoin myös suomeksi