Sanasinfonia – novelleja Sibeliuksesta

sanasinfonia

Sanasinfonia – novelleja Sibeliuksesta
Toim. Päivi Haanpää & Marika Riikonen
Novelleja, 148 s.
Karisto, 2015

Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi on jo julkaistu monenlaisia kirjallisia teoksia. Onneksi mukaan on saatu mahtumaan myös paketti fiktiota. Päivi Haanpää ja Marika Riikonen ovat onnistuneet kerämään kasaan hyvin monimuotoisen ja yllättävän kokoelman Sibeliukseen tavalla tai toisella liittyviä novelleja.

Mukaan on kaapattu lyhyitä kertomuksia muun muassa Emmi Itärannalta, Olli Jaloselta, Petri Tammiselta ja Jarkko Martikaiselta. Jokaisessa novellissa sivutaan jollain tapaa Sibeliusta tai hänen tuotantoaan. Kirjoittajat ovat pitkälti pitäytyneet omaksumissaan tyylilajeissa. Itärannalta kokoelmaan on saatu hippunen spekulatiivista fiktiota ja Tammiselta taas taattua lakonista mustaa huumoria.

Petri Tammisen aloitusnovelli ”Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa” ja sitä seuraava Maritta Lintusen ”Rapallo” ovat ainoat suoranaisesti Sibeliuksesta kertovat novellit. Tammisen nerokas ajatus yhdistää Sibeliuksen kaljuuntuminen osaksi tämän inspiraation katoamista on toteutettu fiktiivisillä päiväkirjamerkinnöillä, joissa Sibelius pohtii elämäänsä hiustensa suhteen. Lintunen taas nostaa Aino Sibeliuksen puolisonsa rinnalle ja tuo esille kyseenalaisen puolen kansallissäveltäjästämme.

Sibeliuksen yksi tunnetuimmista sävellyksistä, Lemminkäinen-sarjaan kuuluva Tuonelan joutsen, saa myös osansa novellien fokuksena. Novelleista käy ilmi erilaisia tulkintoja kyseisestä sävellyksestä. Toisille Tuonelan joutsen merkitsee kuoleman hyväksymistä, toisille pyhä joutsen taas merkitsee tuonelan vartijaa, joka suojelee eläviä kuolleilta. Tuonelan joutsen esitetään novelleissa tunteita esiinnostattavana ja herkistävänä sävellyksenä, jolle jokainen kuuntelija antaa oman merkityksensä.

Sibelius sijoitetaan eri aikoihin eri tavalla. Anneli Kannon historiallisessa novellissa ”Syvä iskumme on” pääosaan nostetaan Sibeliuksen vähemmän tunnettu seuraaja Toivo Kuula. Emmi Itärannan novelli ”Luukanteleen kantaja” on taas jokseenkin päinvastainen kuvauksensa kannalta. Kyseessä on kokoelman ainut novelli, joka hyödyntää Sibeliusten aikalaisten tavoin symboliikkaa mutta yhdistää siihen nykykirjallisuudelle ominaisia fantastisia elementtejä.

Itärannan novelli on moniulotteisuutensa vuoksi ehkä kokoelman mielenkiintoisin tapaus. Sherlock Holmesia ja Supernaturalia imitoiva kertomus saattaa aluksi vaikuttaa turhanpäiväiseltä sadulta, mutta novelli kätkee kerrontaansa myös taitavasti rakennettua symbolisen kerroksellista henkilökuvausta. Lisäksi novelli kokonaisuutena on ihailtava sekoitus kalevalalaista mytologiaa, Sibeliusta ja spekulatiivisen fiktion traditiota.

Sanasinfonia aukeaa myös Sibeliusta tuntemattomalle tai kuuntelemattomalle lukijalle. Kuten esipuheessa kerrotaan, voi Sibeliuksen tuotantoon tutustua samanaikaisesti, kun tutustuu nykykirjailijoiden käsityksiin Sibeliuksesta. Onhan klassisin musiikin kuuntelun tieteellisesti todettu edistävän luetun tekstin vastaanottamista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s