Albert Espinosa: Pyydä luokse sun

6737_PressMaterial1

Albert Espinosa: Pyydä luokse sun
Romaani, 152 s.
Suom. Satu Ekman
Bazar, 2014

Pyydä luokse sun on jo toinen espanjalaiselta, elokuvaohjaajana tunnetuksi tulleelta Albert Espinosalta suomennettu teos.

Heti ensimmäiseksi on mainittava, että Pyydä luokse sun varmasti hämmentää selailijaansa ulkoisella olemuksellaan. Tarina on ensinnäkin lyhyt, joten kirjakin on pienikokoinen. Kannet ovat kirkkaan vaaleanpunaiset – joku voisi kutsua pinkeiksi. Takakannessa kerrotaan: ”Joskus parisuhde on niin raskas taakka, että rakkauskaan ei riitä.” Etukannessa on yksinkertainen sydänpiirros ja teoksen nimi on kirjoitettu lennokkaasti kaunokirjaimin.

Teoksen ulkoasu ei tarjoa paljonkaan tietoa sen sisällöstä. Kannet ja teksti eivät suoranaisesti täsmää. Nopeasti ja ennakkoluuloisesti teoksen voisi lukea chick lit -kirjallisuudeksi, mutta kärsivällisempi malttaa lukea teoksen kolmekymmentä ratkaisevaa ensimmäistä sivua, jotka tarjoavat mielekkään ja koukuttavan aloituksen lyhyelle, mutta rikkaalle elämäntarinalle.

Teoksen pääosassa on Dani, noin keski-ikäinen, juuri eronnut ja elämänsä (rakkauden) kadottanut romantikko. Dani ei ole masennukseen taipuvaa sorttia vaan välinpitämätön, ajatuksiinsa uppoutuva muistelija, joka menneisyytensä ja muistojensa avulla yrittää pärjätä nykyisyydessään.

Menneisyyden muistot ja henkilöt kietoutuvat taianomaisesti nykyhetkeen, kun Dani saa toimeksiannon lapsuutensa maisemista, Caprin saarelta. Hänen työnkuvaansa kuuluu kadonneiden lasten ja nuorten tapausten selvittäminen.

Teoksessa liikutaan ikäänkuin kahdella tasolla eli nykyhetken ja Danin muisteluiden varassa. Kun Dani lähtee selvittämään kadonneen pojan tapausta Caprilla, hän työstää samalla oman lapsuutensa pakomatkaa samaisella saarella. Vähän väliä nousevat esille mieleen painuneet kohtaamiset ja vanhemmat henkilöt, joista jokainen on omaperäisellä tavallaan jättänyt itsestään pienen palan muistoksi Danille.

Näistä pienistä palasista, tiedon jyväsistä, onnen murusista tai kristallin sirpaleista rakentuu Danin nykyisyys. Tuntemalla menneen hän pystyy toimimaan rehellisesti ja järkevästi nykyisessä tilanteessaan. Hän uskaltaa sanoa ”kyllä” ja ottaa elämän vastaan kaikkine omituisine merkityksineen.

Teosta ei ole turhaan luonnehdittu hyvän mielen kertomukseksi. Pieni kertomus on todella omaperäinen, suorastaan mieletön ja mahdoton. Se puhuttelee lukijaa nokkeluudellaan, muttei sorru viisasteluun. Sadunomainen, laiska tunnelma säilyy läpi teoksen ja nappaa lukijan mukaan lennosta.

Raja uskottavuuden ja epäuskottavuuden välillä on häilyvä, mutta tekstin mukaansatempaavuutta ei voida kiistää, mistä kuulunee kiitos myös teoksen kääntäjälle Satu Ekmanille. Kaiken kruunaa tietenkin onnellinen loppu, joka tarjoillaan lukijan onneksi pelkistetysti ja ilman kermavaahtokuorrutetta tai vaahtokarkkeja.

Teoksen kohderyhmää ei missään nimessä voi yksioikoisesti määritellä. Sukupuolittuneita rajoituksia ei varsinkaan kannata tehdä. Sen sijaan teosta voisi suositella kesälukemiseksi tehostamaan mökkijärven laiturilla loikoilun rentouttavaa vaikutusta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s