Laura Gustafsson: Anomalia

anomalia

Laura Gustafssson: Anomalia
Romaani, 242 s.
Into, 2013

Nopeasti luettuna ja pintapuolisesti tarkasteltuna Laura Gustafssonin toinen romaani Anomalia voi vaikuttaa yksioikoisen poliittiselta kannanotolta. Näin ovat jotkut maamme sanomalehtikriitikot jo todenneet (ks. esim. Helsingin Sanomat: Laura Gustafssonin toinen romaani uppoaa tarinoihin pahoinpidellyistä lapsista). Oma näkökantani ei ole läheskään yhtä tuomitseva.

Aloin lukea Gustafssonin uusinta romaania aiempien arvosteluiden vaikutuksesta tietoisen ennakkoluuloisesti. Tulin lopulta pettymään, sillä kirja olikin vaikuttava teos, ei vain poliittisesti, vaan kokonaisuudessaan, sisällöllisesti sekä rakenteellisesti.

Teoksen rakenne on suunnitelmallisen oivaltava. Se sopii yksiin teoksen sisällön kanssa ja tuottaa huolellisesti harkitun kokonaisuuden, joka saa lukijansa pohtimaan, millä kaikilla tekosyillä sorrammekaan muita lajeja, siis eläimiä.

Teos jakautuu kahdeksaan osaan, jotka on nimetty esimerkiksi Korkeaksi veisuksi, Ensimmäiseksi ja toiseksi Kamalan kirjaksi sekä Ilmestykseksi. Teoksen osat voidaan nähdä irrallisina kertomuksina, muttei kuitenkaan täysin itsenäisinä osina.

Ensimmäinen ja toinen Kamalan kirja kertovat fiktiivisen tarinan kahdesta intialaisesta susilapsesta Amalasta ja Kamalasta sekä heidän ottoisästään brittiläisestä siirtomaapastorista Joseph Singhista. Baby P:n kirjaksi nimetyssä osassa taas kerrotaan väkivaltaisen kuoleman kokeneen englantilaisen Peter-nimisen vauvan piinava tarina. Mukana on myös lentoemäntä, joka raskaaksi tultuaan päättää synnyttää downin syndroomasta kärsivän lapsensa keskelle metsää ja jättää tämän sitten koiransa kasvatettavaksi.

Sanomalehtiemme kirjallisuuskriitikot eivät ole olleet täysin väärässä. Gustafssonin teos on selvästi poliittinen kannanotto, sillä se pyrkii vaikuttamaan lukijaansa ja herättämään lukijassa kysymyksiä eläinten oikeuksien tallomisen oikeutuksesta. Teosta voisi luonnehtia myös yksioikoiseksi siinä mielessä, että kirjoittajana ja eläinten oikeuksien puolestapuhujana Gustafssonin ääni vaikuttaa hyvin päättäväiseltä ja se kuultaa provosoivasti läpi myös hänen teksteistään.

Jos Anomaliassa voidaan pääosassa nähdä eläinten oikeuksien puolestapuhuminen, Gustafssonin esikoisteoksessa, Huorasadussa (2011) pääosaan nousivat enemmän feministiset lauselmat koskien naisten asemaa. Feministisestä lähtökohdasta ei ole luovuttu Anomaliassakaan. Teoksen pääosassa ovat naiskohtalot ja erilaisten eläin- ja ihmisäitien rinnastus on yksi teoksen läpi kantavista teemoista.

Teos pureutuu ihmisten ja eläinten välille rakennettuun dikotomiaan monelta kantilta. Gustafsson tarttuu ongelmaan tyylikkäästi ja välttelee kirjoittamasta eläimistä suoraan. Sen sijaan eläinten asemaa käsitellään teoksessa rinnastamalla erilaiset ongelmalliset ja kyseenalaiset lapsikohtalot eläinten kaltoinkohteluun.

Yksi tapa, jolla ihmisen ja eläimen välistä suhdetta käydään tekstissä läpi, on asian laajempi käsittely vertaamalla sitä kulttuurin ja luonnon väliseen suhteeseen. Teoksen raamatullinen rakenne voidaan nähdä viittauksena kulttuuristen rakenteiden uudelleenkirjoittamiseen. Käsitelläänhän Amalan ja Kamalan tapauksessa myös tieteen ja uskonnon välisiä yhteentörmäyksiä evoluution avulla.

Gustafssonin provosoiva kieli joko onnistuu tai ei onnistu vakuuttamaan lukijaansa. Joka tapauksessa Gustafsson ottaa harvinaisen mielenkiintoisella tavalla kantaa ajankohtaiseen aiheeseen ja tekee sen tyylillä ja taidolla.

Keskisuomalainen: Laura Gustafsson – Anomalia

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s