Roberto Bolaño: 2666

2666 kansi

Roberto Bolaño: 2666
Romaani, 985 s.
Suom. Einari Aaltonen
Sammakko, 2015

2666 on järkälemäisyydessään oivallinen loppukaneetti Bolañon kirjalliselle uralle ja koko tuotannolle. Chilessä syntynyt Roberto Bolaño kuoli 50-vuotiaana Espanjassa vuonna 2003 ja hänen viimeiseksi jäänyt teoksensa 2666 ilmestyi alkuperäiskielellä postuumisti vuonna 2004, vain aavistuksen keskeneräisenä.

Teoksen vajaat tuhat sivua kätkevät sisäänsä sokkeloisen kertomuksen Benno von Archimboldi -nimisestä salaperäisestä kirjailijasta. Teos jakautuu viiteen, jo itsessään romaaninpituiseksi luokiteltavaan osaan. Osat voi toki lukea yksittäisinä teoksina mutta lukukokemus on taatusti hedelmällisempi, jos jaksaa kahlata teoksen kerralla loppuun asti.

Osat linkittyvät tiiviisti toisiinsa yhtenevien aiheiden ja motiivien kytköksillä. Teoksen koossapitävä voima on tietysti Archimboldi, jonka profiili ja taustat aukenevat lukijalle vaivihkaa tarinan edetessä. Teoksen ensimmäinen osa on nimetty ”tutkijoiden osaksi”. Teos alkaa kirjallisuudentutkijoista, jotka jahtaavat ihailemaansa kirjailijaa Archimboldia yli Atlantin, Espanjasta Saksan kautta aina Meksikoon asti. Archimboldista siirrytään monenlaisten aasinsiltojen myötä seuraamaan Meksikoa järisyttävää murha-aaltoa.

Seuraavien osioiden tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Santa Teresan kaupunkiin, joka on esiintynyt tapahtumapaikkana myös Bolañon aiemmin suomennetuissa romaaneissa, kuten Amuletti (2014) ja Kesyttömät etsivät (2009). Santa Teresan esikuvana on väkivaltaisuudestaan tunnettu Meksikon kaupunki Ciudad Juárez. Yksinomaan naisiin kohdistuneen murha-aallon käsittelemiseen on käytetty teoksessa yli 300 sivua. Ilmeisesti Bolaño on katsonut tarpeelliseksi järkyttää lukijaa toistuvilla ruumiinavauspöytäkirjoilla ja kuolinsyyraporteilla.

Teos etenee anekdoottimaisesti rönsyillen. Se kutoo loputonta verkkoa ja haarautuu taukoamatta uusille poluille. Bolaño onnistuu näkökulmien vaihtelulla salaperäistämään tapahtumien kulkua. Salaperäisyyttä korostaa yllättäen myös teoksen melko lakoninen ja yksioikoinen kieli, joka jättää tapahtumiin runsaasti tulkinnanvaraa.

Vasta viimeisessä, Archimboldille omistetussa osiossa kärsivälliselle lukijalle tarjotaan vastauksia. Palaset loksahtavat viimein kohdilleen. Ihmissuhteiden luoma verkosto on huima, mikä taas korostaa teoksen huolellisesti, pala palalta koottua rakennetta. 2666 käyttää hyväkseen valtavan määrän suoria kirjallisuusviittauksia ja tukeutuu aiempaan traditioon rakenteensakin puolesta. Teos myös yhdistelee erilaisia kirjallisuuden lajeja; tyyli ja tunnelma vaihtelevat jännitteisestä dekkarista soljuvaan historialliseen romaaniin. Sama ominaispiirre toistuu Bolañon aiemmissakin romaaneissa, joihin lukijan on suositeltavaa perehtyä ennen viimeisimpään teokseen tarttumista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s