Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse

haudatkaa

Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse
Romaani, 205 s.
Suom. Kirsti Era
Into, 2014

Haudatkaa minut jalkalistan taakse on moskovalaisena elokuvaohjaajana aiemmin tunnetun Pavel Sanajevin kirjoittama esikoisromaani nuoresta Saša-pojasta ja tämän kurjuuteen taipuvasta elämästä isovanhempiensa holhouksessa.

”Elävän äidin orpo lapsi” – sellainen on romaanin kertoja ja päähenkilö 8-vuotias Saša Saveljev. Romaani käsittelee samaan aikaan humoristisesti sekä vakavasti Sašan ja tämän huoltajien välisiä suhteita. Saša asuu isovanhempiensa luona. Mummon mukaan Sašan äiti, eli tämän tytär, ei kykene huolehtimaan pojastaan.

Saša sairastelee paljon, minkä vuoksi mummo joutuu ahertamaan erilaisten lääkkeitten ja homeopaattisten hoitojen parissa. Sanatorioreissullekin pitää muistaa ottaa mukaan omat rohdot: koniumit, kollargolit, albucidit ja oliiviöljyt, Zvjagintsevan pulverit ja yömyssyt.

Mummon omat hermot reistailevat milloin mistäkin syystä. Yleensä syynä on Saša, joka tunnetaan perheessä paremmin nimellä Idiootti, tai Sašan vaari, liikanimeltään ”kirottu rankkuri”. Kirjan parasta antia ovat ehdottomasti mummon kirouslitaniat. Ne alkavat aina hyytävästi yhtäkkiä ja hiipuvat lähes yhtä pian tai vaihtoehtoisesti jatkuvat ikuisuuksia tuskaisen pitkinä monologeina.

Kun Saša menee mummonsa kanssa huvipuistoon, Saša ei pääse maailmanpyörään, ei vuoristorataan, ei edes ketjukaruselliin. Saša joutuu sairastamisensa vuoksi elämään hyvin rajoitettua elämää. Hän asuu isovanhempiensa luona, eikä käy koulussakaan kuin vain silloin harvoin, kun sairastamiseltaan ehtii.

Saša tuntuu sairastelevan herkästi, aina vain uudestaan, mutta onko kyse sittenkin vain mummon vainoharhaisuudesta ja tämän tarpeesta päteä tyttärensä edessä ja toimia marttyyrina vaiko rehellisestä velvollisuudentunnosta nuorta lapsenlastaan kohtaan. Tieto siitä, kuinka sairas Saša lopulta onkaan, jää lukijan arvailujen varaan.

Sašan äidin elämässä olosuhteiden luomat pakotteet menevät vanhemmuuden velvoitteiden ja äitiyden edelle. Tästä hyvästä äiti saa jatkuvasti mummon syyllistykset ja kiroukset päällensä. Romaanissa käsitellään muun muassa sitä, onko lapsen oma vanhempi aina paras huoltaja ja kenellä lopulta on oikeus päättää lapsen elämästä, tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista. Onko se oikeus vainoharhaisilla ja seniileillä vanhuksilla, lapsella itsellään vai tämän omalla äidillä vaiko jollain perheen ulkopuolisella viranomaisella?

Kertojaäänenä toimiva nuori Saša antaa mummostaan hyvin helvetillisen kuvan. Saša vaikuttaa ajattelevan kovin mustavalkoisesti. Nuorta poikaa kiinnostavat luonnollisesti enemmän äidin tuomat halvat lelut kuin mummon kustantamat ja alati vaalimat peräruiskeet.

Saša kuvailee romaanin henkilöitä hyvin perusteellisesti, vaikkakin epäsuorasti. Aikuinen lukija saattaa kokea 8-vuotiaan pojan kertoman tarinan paikoin hyvin huvittavaksi paikoin taas traagisen ahdistavaksi. Lukija tuntee ymmärtävänsä paljon enemmän kuin kertoja itse. Mummo ei välttämättä olekaan täysi hirviö.

Sanajevin aiempi työ elokuva-alalla käy esille muun muassa romaanin etenemistavassa. Romaani rakentuu pitkitettyjen kohtauksien varaan. Toisin kuin elokuvissa (yleensä), proosassa on varaa venytellä kohtauksia. Elokuvalla on käytössään monia erilaisia keinoja, joilla se voi kertoa ja välittää tietoa yhden ainoan kohtauksen aikana. Kirjallisuus sen sijaan kertoo lähinnä pelkän kielen avulla. Kirjallisuudelle kuuluu hallittu pitkittyneisyys, jota Sanajev käyttää hyväkseen luomalla elokuvamaista kirjallisuutta. Sanajev hallitsee kohtauksien koukut ja yksityiskohtien helmet.

Haudatkaa minut jalkalistan taakse on juuri sellainen teos, jonka voisi hyvin kuvitella elokuvaversiona. (Teoksesta onkin ilmestynyt Sergei Snežkinin filmatisointi vuonna 2009.) Vähäisestä suorasta kuvauksesta huolimatta teos on hyvin visuaalinen. Kirjan hahmot piirtyvät lukijan mieleen välittömästi. Erityisesti Sašan persoonallista mummoa on vaikea olla kuvittelematta justiinamaisena pirttihirmuna, kaulin kädessä, läksyttämässä talon miesväkeä.

Kirsti Era on tehnyt mielestäni onnistuneita käännösvalintoja. Era on yhdistellyt käännöksessään kotouttavia ja vieraannuttavia elementtejä, mikä käy ilmi esimerkiksi mummon manauksista. Käännöksessä on viljelty runsaasti suomalaisille tutumpaa ”paskaa”, mutta Era on säilyttänyt myös oudompia ilmauksia, kuten vaarille osoitetut korvissa kaikuvat huudot: ”Senkin kirottu rankkuri, yököttävä tattari!”.

Kiiltomato: Kuinka sielu nujerretaan
Helsingin Sanomat: Pirullinen baabuska pieksee pojua

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s