John Irving: Minä olen monta

9789513172244_frontcover_final.jpg;jsessionid=9mnrfdosqp4k1rcvq53eeel9e

John Irving: Minä olen monta                                                                                               Romaani, 605 s.                                                                                                                             Suom. Kristiina Rikman                                                                                                             Tammi, 2012

John Irvingin uusimman romaanin, Minä olen monta, kansilehdissä mainitaan, että Irving on yksi suomalaisille tutuimpia ja rakkaimpia amerikkalaisen nykykirjallisuuden edustajia. Irvingin uusin teos jatkaa samojen tuttujen aihepiirien parissa kuin ennenkin.

Kirjan nimi, Minä olen monta, alunperin In One Person, kuvastaa mielestäni monitulkintaisesti teoksen aiheita. Ensinnäkin teoksen nimi viittaa seksuaalisuuteen ja sen moninaisuuteen, jota teoksessa pääasiassa käsitellään sekä päähenkilön erilaisiin rooleihin, joita hän päätyy esittämään identiteettikriisiensä aikana. Toisaalta sillä saatetaan viitata myös teoksessa esiintyvään näytelmäkerhoon ja sen jäsenten näyttelemiin rooleihin teatterissa.

Minä olen monta on fiktiivinen muistelmateos päähenkilö William Abbottin elämästä. Kyseessä on kasvutarina, jossa seurataan Williamin elämää aina lapsuudesta ja teini-iästä aikuisuuteen ja vanhuuteen asti. Erityisesti teoksen aihemaailmassa keskitytään nuoren pojan seksuaalisuuden heräämiseen ja ”vääriin ihastuksiin”.

Kirjan tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, vaan lähes 70-vuotias William kertoo elämäntarinaansa liikkuen muistelmissaan ajasta ja paikasta toiseen. Ehkä teoksen viehättävyyttä herättääkin tapa kertoa tapahtumista luonnollisesti: hyppien asiasta toiseen kertojan mielleyhtymien mukaan.

Kertojan käyttämä kieli ja suluissa mainitut välihuomautukset toimivat luonnollisen (50-luvulla eläneen) 14-vuotiaan teinipojan kielen tapaan. Nuoren Williamin sutkautukset kuulostavat uskottavilta ja ovat osuvia. Tapanani ei ole koskaan ollut nauraa lukiessani, mutta Williamin vaivaannuttavan ironiset huomautukset saivat vähintäänkin hymähtelemään.

Kirjan aiheena olevat seksuaalisuuden moninaiset ilmenemistavat ovat ehkä turhankin yleisesti esillä tarinassa. Lähes jokaisesta kirjan henkilöstä paljastuu jokin seksuaalinen ”poikkeavuus”. Heteroseksuaalit esittävät tässä farssissa lähinnä sivurooleja.

Seksuaalisesti monimuotoisten henkilöhahmojen runsas määrä syö jossain määrin jopa tarinan uskottavuutta. Suunnilleen kirjan puolivälissä aloin miettiä, onkohan kirjoittaja sittenkään tosissaan. Tämän vuoksi teosta voitaisiin pitää suoranaisena parodiana.

Nykykirjallisuudessa erilaiset identiteettitarinat ovat yleinen ja jopa trendikäs aihe. Irvingin Minä olen monta voidaan tavallaan nähdä niiden parodiana. Romaanin kieli on onnistuneen luonnollista ja vaikuttavaa, sen sijaan sisältö taas muuttuu tarinan edetessä hyvinkin epärealistiseksi. Mielestäni tämä epärealistisuus sekä tarinan ja henkilöhahmojen uskottavuuden kärsiminen ovat vain keino kiinnittää lukijan huomio nykyisin vallitsevaan identiteettitarinoiden liikatarjontaan.

Näin ajatellen Irvingin Minä olen monta arvottaa itse itsensä. Teos kytkeytyy jo olemassa olevaan identiteettitarinoiden traditioon mutta samalla se leikkii tradition kustannuksella.

Helsingin Sanomat: Ääni hankalalle seksuaalisuudelle
Savon Sanomat: John Irving: Minä olen monta

Kirjablogini sai innoituksensa Turun yliopiston taide- ja kulttuurijournalismin kurssilta. Tämä ensimmäinen kritiikkini syntyi samaisen kurssin harjoitustyönä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s